[aaltonen]

Maanantai aamu, 20 astetta pakkasta, auton ikkunat jäässä ja sen käynnistyminenkin epävarmaa. Ärsyyntymismittari poukkoilee jo valmiiksi punaisen puolella, kun käännät avainta virtalukossa. Auton käynnistyessä juuri ja juuri, radio räjähtää soimaan samalla ”volyymilla” jolle sen tyttöystäväni jätti illalla tullessaan kotiin, eli melko lujalla. Nyt se samainen mittari on jo huipussaan kun radioaalloilta pauhaa päivän polttavimmat ja mahtavimmat uutuudet. Uudessa ja ah niin mahtavassa musiikissa ei ole kuin vikaa, vikaa ja vikaa. Sehän on vain tottavie minun mielipiteeni, mutta onneksi sitä ei voi minulta kukaan viedä. Tusinamusiikkia sanon minä ja sen ainut hyvä puoli on se, että se unohtuu nopeasti. Kukaan ei enää muista pokerface biisiä, onneksi. Enää ei tehdä niin sanottuja klassikoita, eikä ikivihreitä ole enää muuta kuin Eino Grönin kalsarit. Ei kukaan tämän päivän populäärimusiikin ihannoija laita kymmenen vuoden päästä kotibileissä soimaan Justin Bieberiä ja sano kavereilleen: ”tää on niin klassikko, muistaks tän?”. Mielipiteeni nykymusiikkiin voi toki johtua siitäkin, että itse olen enemmänkin vanhan koulukunnan vinyyli-ihmisiä ja olen sitä mieltä että levyjen kansitaide meni pilalle kun vinyyleistä tavallaan luovuttiin. En minä luopunut. Nykyään voit vain klikata hiirellä, maksaa verkkotunnuksilla ja noin vain olet ikionnellinen digitaalisen mp3-levyn omistaja. Siellä ne biisit on sähköisessä tyylikkäässä keltaisessa kansiossa, josta ne tupla klikkaamalla ”pärähtävät” soimaan haluamallasi soittimella. Luultavasti kuukauden tai kahden päästä samainen levy löytyy tietokoneen roskakorista. Rahan haaskausta sanon minä. Väärinkäsityksen välttämiseksi kyllä minäkin tykkään siitä että musiikin voi kuunnella myös digitaalisena. Se on hemmetin hienoa että lempimusiikin voi myös laittaa pieneen soittimeen ja luurit korville. Kätevää on myös se että koko musiikkivarastosi mahtuu pienelle tikulle. Mutta kylmä tosiasia valitettavasti on se, että musiikkia tehdään nykypäivänä vain kaupallisessa tarkoituksessa ja kuuluisuutta kalastellen. Ei ole eetterissä hirveästi bändejä jotka erottuisivat edukseen hilpeällä hauskanpidolla joka ei olisi teennäisen läpinäkyvää ja tuotantojohdon pakottavaa painostusta. Niinhän sitä sanotaan että raha on hyvä motivaattori, mutta toista levyä tehdessä usein tietty elintaso on jo saavutettu ja pakolla tekeminen loistaa läpi kuin aamuinen kusi valkoisella hangella. Kun kaikki radioasemat on selattu läpi eikä moottorin lämpötilamittari edes ehtinyt hievahtamaankaan, siitä toisesta mittarista puhumattakaan päätin sulkea radion kokonaan ja kuunnella autoni komeaa kehräystä.