^^tatu^^

myös meh.

1. Kaataisit pilaantunutta maitoa housuihini kun oksentaisin krapulassa vessanpönttöön
2. Heiluttaisit persettä vanhainkodille
3. Seuraisit postinjakajaa läpi yön sanomatta sanaakaan
4. Kierittäisit keinut päiväkodin pihalta lasten tavoittamattomiin ja tulisit päivällä supersankariasussa laittamaan ne takaisin alas
5. Perustaisit tavaratalon hissiin korteistaennustamon
6. Pukeutuisit höyhenasuun ja lähtisit kanat kainalossa juoksemaan kaupungin keskustaan
7. leiriytyisit viikoksi telttaan vilkkaaseen alikulkutunneliin (mielellään jalankulkijoille tarkoitettuun, mut voi olla autobaanakin)
8. Kävisit kaatamassa laksatiivia vilkkaiden buffet-ravintoloiden ruoka-astioihin
9. Menisit julkiseen vessaan ääntelemään seksikkäästi ja heittelemään tekoverta
10. Laittaisit joulupukki-asun päälle ja menisit kadulle papupurkin kanssa istumaan ja kerjäämään äänekkäästi ja kurjasti vollottaen.

Kävelin kaupassa muovilattialla
peitetty muovimatolla
käsissäni muovikori
jossa oli muovilusikoita

menin mäkkäriin ja tilasin
sain eteeni muovipaketin
täynnä pahaa syötävää
ja juoman muovimukissa

mieli kuolee mutta keho ei
raato ei maadu maahan
sitä ennen kun koittaa
tuokio ruumiinavauksen

on se vain silkkaa
plastiikkakirurgiaa

Koko maailma
pärisee nykyään hirveästi

kävelen rannalle
ja joku heti päristelee ohi
rannalla lapset rullaa huulet
ja nekin päristelee meneen
sit mä katon järven selälle
ja joku päristelee sielläkin
ja taivaallekin katselen
ja joku sielläkin päristelee

ja sit väsyneenä illalla
avaan koneen ja facebookin
ja sit sielläkin joku päristelee
kun on ollu kurja päivä
ärräpäät vaan lentelee

ei tämä ole mikään maapallo
tämä on pärinäplaneetta!

AURINKO!

Kesäillan henkäys puhaltaa kevyesti saaden hiukseni vienosti tanssimaan tuulessa. Istun puulaverilla ja katson tomuista maisemaa, jonka horisontin takana siintävä, korkeiden puiden asuttama metsä sulkee eteeni. Idässä järvi tekee aukon tähän muuriin, antaen ruskeahkon ilta-auringon lipua laaksossa juhlivien ihmisten yli. Maa on tomuista, mutta ilma on kirkas ja sää lämmin. Takanani tuuli heiluttaa kevyesti silmänkantamattomiin jatkuvia heinävainioita saaden ne välkehtimään aaltomaisesti punertavaa auringonvaloa vasten. Ihmiset huojuvat kevyesti musiikin tuoman atmosfäärin mukana. Tänään, tässä hetkessä, me kuulumme kaikki yhteen. Suljen silmäni ja jään miettimään.

”minä kuulun tänne, en tahdo ikinä tämän hetken päättyvän. En halua milloinkaan pois tästä maailmasta.”

Kai on sitten pakko väsätä kerran kolmessa vuodessa uusi merkintä tännekin jotta kaikki alamaiset varmasti ymmärtää että kolme vuotta vanha kirjoitus on jo liian vanha...

Minä muutun, sinä muutut, he muuttuvat. Me kaikki luodaan välillä nahkojamme muiden ihmisten silmien alla mutta sen huomaa yleensä vasta jos voi tarkkailla asiaa ennen ja jälkeen. Kolme vuotta sitten ite asuin täysin eri mestassa, mietin eri asioita ja join vähemmän kaljaa. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, ei sitä nykyäänkään vielä paljoa mene... Kuitenkin, periaatteet näköjään alkaa joustamaan iän myötä ja se on saanut mielestäni aikaan hyvää.

Nyt olis suunnitelmissa tulla maailman parhaaksi biisien väsääjäksi ja maalausten väkertäjäksi. Se on tavoite ja päämäärä eikä mua oikeastaan kiinnosta hemmetin vertaa, pääsenkö tieni päähän vai en niin kauan kuin matka jatkuu.

Tämä päivitys saa taas luvan riittää teille kaikille luultavasti pariksi vuodeksi. Nyt meen kuuntelemaan UNKLE:a ja David Bowie:n elämän aikaansaannoksia. Nauttikaa elämästä, pitäkää hauskaa, ammentakaa onnellisuus sisältä ulospäin eikä toisin päin, nyt sitä musiikkia.

Keskustelu alkaa muista poikkeavalla kommentilla, yleensä huomautuksella jostain täysin epäoleellisesta yksityiskohdasta kuvassa. Tämä herättää huomion, ja antaa jo pienen palan luonteestani, joka on siis täynnä huomionkipeisyyttä ja erilaisuuden halua.
Joskus keskustelu käynnistyy, joskus ei, se riippuu naisen luonteesta. Sitten siirrytään tavanomaiseen jutusteluun. Olen jo erikoinen hänen silmissään, joten voin laskeutua tavalliselle tasolle ja kysellä päivän kuulumiset ja lempimusat ja lemmikkien sukuhaarat etc.
Jossain välissä kenties nainen saattaa alkaa pitämään minua söpönä, koska se on yleensä vaikutelma, johon tähtään. En tiedä, onko se omaa itseäni. en oikeastaan tiedä, mikä on oma itseni. Mutta söpön leikkiminen tuntuu silti monesti kivalta.
Ennen pitkää kuitenkin nainen yleensä huomaa, että pohjimmiltani olen hyvin tavallinen tallaaja. Puhun tavallisia asioita, toistan itseäni, minulla on kenties kerran kuussa paha päivä, toistan itseäni. Pelkään, että alan ärsyttämään ihmisiä, jolloin alan kysellä asiasta, jolloin kenties alan ärsyttää ihmisiä. Se on yksi peloistani. toinen on yksinjäämisen pelko.
Jos olen ihastunut johon kuhun ihmiseen, en osaa ilmaista sitä luontevasti, vaan periaatteessa räjäytän koko helahoidon ihastukseni silmille, jolloin seurauksia on yleensä kaksi: Hän ei tunne samoin, ja hiljenee erittäin radikaalisi minua kohtaan,ja minä saan niskoilleni n. viikon pituisen melankolian, tai sitten hän tuntee samoin minua kohtaan, jolloin minun ihastukseni häntä kohtaan romahtaa kuin hermo typeriin ihmisiin.
Luultavasti tärkeintä roolia koko tässä prosessissa näyttelee minusta säteilevä/huokuva/hehkuva epäitsevarmuus, joka on kertakaikkiaan vertaansa vailla. En siis tunne omia rajojani, mikä kaiketi näissä asioissa lienee älyttömän merkityksellistä. Hetken ajatus epäitsevarmuudesta saattaa lisätä söpöyttä, mutta lopputuloksena olen kuitenkin vain ystävä, tai tunteet menettänyt epätunne-ilkiö.

AAMEN

-ainiin ja kaikki luulee että ensisijaisena aikomuksena on iskeä, eikös? eikö? eikö??