AnsCY

...

Maailma pyörii, pidetään jalat maassa ja katsotaan taivasta.
Kuunnellaan kun joku jossain laulaa ja unelmaa tavoittaa.
Vauhti hidastuu. Tehdään mitä voidaan ja toivotaan.

Kommentoi   Tiistai 22. marraskuuta 2011 16:22

Tajunnanvirtaa

Näen edessäni soralla palan kaarnaa. Se on väriltään tummanruskea ja se on käpertynyt hieman kiemuralle. Sen päälle on pudonnut tai siihen on tarttunut hieman hikkaa. Kaarnanpalan päälle kiipeää pieni kovakuoriainen, joka kuitenkin lähtee pian lentoon. Vieressäni joku leikkaa nurmikkoa ja jostain kaukaa erottuu selvästi katuporan meteli. Jalkani vieressä kasvaa pieni ja hento valkoapila. Sen lehdille on pudonnut vesipisaroita, joka saa sen näyttämään kauniilta ja tuoreelta.

Ylitseni lentää naakka, joka raakkuu koko matkan ajan lentäessään viereisen rakennuksen katolle. Nostan katseeni paperista, jolloin naakka onkin jo hävinnyt katolta. Huomaan kivien seassa pienen keltaisen pisteen, joka kiinnittää huomioni. Nostan sen kivien seasta polvelleni, se on pikkuruinen kuula, jota ammutaan kuulapyssyllä. Huitaisen kuulan polveltani, kuten kuulan takia polvellani olevat hiekanmurusetkin.

Käännän katseeni jälleen kaarnanpalaan, joka oli jo aiemmin osunut silmääni. Nyt sen ympärillä juoksentelee paljon pieniä sokerimuurahaisia, jotka luultavimmin haluavat siirtää kaarnanpalan toisaalle. Kuulen pisaroiden tippuvan jostain ylhäältä kivikkoon. Ääni kuulostaa kaukaiselta, vaikka se tulee aivan vierestäni, niin että melkein tunnen sen tippuvan päälleni. Katuporan ääni kovenee, se on varmaan jo päässyt lähemmäksi. Se vain tarkoittaa sitä että tietyö edistyy ja autot pääsevät ajamaan samoin kuin ennenkin. Tai ainakin melkein, sillä tiehen lisätään töyssyjä, jotka hidastavan ajonopeuksia. Se taas lisää turvallisuutta. Tai niin sen ainakin pitäisi tehdä.

2 kommenttia   Maanantai 14. marraskuuta 2011 22:08

Tunnelmapala :)

Se ei ollut enää katu vaan maailma, lähenevän yön ja lankeavan tuhkan aika ja paikka. Ilmassa lensi katupölyä ja tuhkaa lähelle sytytetystä nuotiosta. Oli ilta ja hämärää. Katuvalojen keltainen hehku jätti tiehen pisteitä, kuin tulikärpäsiä. On niin hiljaista, kuin olisin ainut ihminen maailmassa. Askeleideni ääni kuuluu kovana kun kävelen tulikärpäsen luota toisen tulikärpäsen luo. Hymyilien itsekseni. Onhan se yksinäisyys aina välillä tervetullutta.

Kommentoi   Perjantai 28. lokakuuta 2011 15:40