Devilpimu89

Haluan sydämeni takaisin jolla elää. En tunne eläväni ilman sitä. Haluan sinut takaisin. Sinä olit sydämeni ja miksi särjit sen. Sinut haluan. Sinusta en luovu.

En tiedä mitä teen tässä elämässäni jatkuvasti väärin.
Kun olen saanut reilu vuoden saanut tuntea että vihdoinkin olen löytänyt sen oikean. Mutta sitten ilmeeneekin ettei se välttämättä sitten ollutkaan.

Mua ahdistaa, masentaa, surettaa, itkettää.

En halua menettää häntä. Rakastan häntä aivan likaa. Mutta ilmeisesti mitään ei ole tehtävissä.

Haluan lopettaa tän elämän tähän.

Haluan tuntea rakkautta. Haluan tuntea että joku oikeesti välittää minusta ja haluaa minua. Mutta mitä teen väärin että kukaan ei halua minua, rakasta minua.

Ahdistaa.

Kaikkeni olen yrittänyt kaikilla olisi hyvä olla ja saisivat olla onnellisia. Mutta se ei ole vissiinkää riittänyt.

Mitä minun pitäisi tehdä, että saisin elämän haluni takaisin?

Mitä minun pitäisi tehdä, että saisin hänet takaisin? En halua menettää häntä. Hänen menettämisen jälkeen minulla ei ole mitään. Olen vain tyhjä kuori ilman mitään sisältöä.

Oli aivan mahtavaa nähdä kuinka onnellinen voikaan olla pieni ihminen kun sai ensimmäisen polkupyöränsä.
Silmät loisti kuin Naantalin aurinko. Ja poika oli aivan haltioissaan ja varmasti jo lenteli pilvissä.
Koko tapahtuma oli sanoin kuvaamaton :)

On se kiva kun selkä ja niskalihakset ovat olleet viikon tulehtuneena ja nyt sit pari päivää ollut migreeniä. eilen saanut lääkekuurin yhtä särkylääkettä ja lihasrentouttajaa selkä ja niskakupuihin. ja toista lääkettä migreeniin.
ja tämän kaiken lisäksi yrittää kurkku tulla kipeeksi ja nenä mennä tukkoon.
no jos kaikki noi vaivat alkaisi häviämään noilla tropeilla.

Elikkä otsikosta päätellen taas poikani on ollut vastahankaa kaikessa. Mut ei se mitään, päivä meni ihan ookoosti.
Toivottavasti ens yö olis viime öistä parempi.
Viime yönä pojalla oli ihan mielettömän kova hinku heräillä kokoajan ja sapotoida äitinsä unia.

Päivän kohokohta oli kun tehtiin valkosuklaa Pannacottaa ja vähänkö olikin hyvää.

Toinen oli sit ett käytiin jälleen luistelee, ja poitsu sai oman lätkämailan mistä se on hyvin onnellinen. Kiitos Kangasniemen edustusjoukkueen Kapa 51. Pitää vaan lyhentää sitä, kun maila on yhtä pitkä kuin minä, eli sellanen 172cm.

Nyt väsyttää, toivottavasti pojallekin maistuu uni ens yönä, mulle ainekin maistuu päiväunista huolimatta.

elikkä. eilis iltana saavuin sit jälleen porukoitteni tykö.

tänä aamuna oli ihana herätys kun pihas oli viistoista senttiä lunta.

ei auttanut muutakuin alkaa kolaamaan käsipelillä sitä lunta syrjään. no ei siin mennyt kuin kolme tuntia. ei oo nimittäin mikään pieni alue kolattavana.

sen kun sain tehtyy niin porukoitten lähin naapuri tuli sit kilometrin päästä traktorinsa kanssa. mä olin ihan ett jes. tein sit melkeinpä turhaa työtä. no hyvä puoli oli siin ettei tarvinnut kolata puoltatoista kilsaa pää tielle. se oli onni. pahemmas tapaukses olisin joutunut tekee senkin.

tää ilta on pientä seko jutteluu meses feat. Symmetri :D kiitos ei ikinä näin kivaa iltaa meses :D

Joo elikkä otsikosta jo huomaa mitä mieltä olen. Olen sit alkanut vihata jouluu tästä päivästä lähtien.
Ens joulu ja kaikki muutkin joulut olen kotonani enkä porukoitten luona. En jaksa enään niitten arvostelua tekemistäni asioista, pään aukomista jne.
Tulevat joulut on sit mun ja poikani keskeiset.

Jos mul olis itelläni auto lähtisin täältä jo menee.

Et hyvää joulua vaan teille kaikille.

Nyt on sit kaikki lahjat ostettu tänään, en jaksanut paketoida niitä mut mitä ilos niissä kääreissäkään on, kun ekana käytät aikaa tooosi pitkän ajan niitten käärimiseen ja sit on hujaus kun ne on revitty. Olen törkeä ihminen. Joo mutta vietetäänpäs jouluu porukoitten kanssa, hauskaa.

En tykkää joulusta!! Se aiheuttaa ihan turhaa tressiä. Mut miksi aina kuitenkin joudun joulukriisiin? Viel olis hommattava puolet joululahjoista ja pojan synttäri kakkutarpeet. Jebou. Inhoon jouluu koko sydämmestäni. Mut jouluhan on antamisen lahjaa, enpäs pääse antaa mitään kivaa rakkaalle sulhas-kokelaalle, kun vietämme joulun erillään. HÖÖH.