Faith^^

Silloin joskus vuosi sitten minua härnäsi yksi tyttö erittäin salaperäisillä
tavoilla sitten kun näin hänet ja sain selville hänen nimen ja ulkonäön Joka oli kuiskaillut minun korvaani että tule nyt uuteen osoitteeseen tällä
kertaa sama tyttö ei ollut laittanut lappua minun taskuuni. Tällä kertaa osoite oli hienosto aluelta, tunsin vain pari kaveria sieltä. Mutta tämä talo
oli viimeinen siitä tieltä katsoin vain kartasta en tiennyt yhtään mikä siellä odottaa toivon mukaan jotain hyvää. Kun viimeksi oli näin salaperäistä
näin tytön vain yhden kerran ja sitten hän katosi pimeyteen mustilla hiuksilla ja mustilla vaatteilla en nähnyt yhtään että mihin suuntaan hän meni
koska tuntui siltä että hän olisi kadonnut kuin tuhka taivaalle. Nytten kun kaksi vuotta oli mennyt niin tapahtuu samalla tavalla että lappu taskuun
ja ei ketään näy missään. Lapussa luki "24.12.2006 klo.21:00 ja oksatie 66." siihen oli vielä ainakin kaksi viikkoa aikaa ja se oli vielä jouluaatto.
Kun tapasin viimeksi tämän salaperäisen tytön sinä iltana kun näin hänet hän katosi ja itkin suunnilleen 1viikon ehkä enemmän mutta se ei ole pääasia kuinka
kauan itkee vaan se että kun tunteet heräävät henkiin ja toinen katoaa yhtäkkiä se sattuu paljon enemmän kuin se että olisi seurustellut puolen vuotta.

Noin viikko oli mennyt ja aloin miettimään kannattaako minun särkeä sydän uudestaan yhden lapun takia? Ei vain osannut päättää koska sydän puhui vain
että "sinun pitäisi mennä ei sitä koskaan tiedä mitä siellä on?!" Tyttö laittoi uuden lapun minuun taskuuni kun kävelin sateisella tiellä ja oli ihan pimeätä
siinä luki isoilla kirjaimilla "Noora" en tiennyt mitä se tarkoittaa mutta luulisin että se oli tytön nimi. Jos hän oli noora niin se kuka laittoi silloin
vuosi sitten lapun taskuuni ei ollut sama henkilö. Kävin pari päivää ennen kuin minun piti mennä sinne talolle katsomassa sitä oli erittäin valoisa lauantai
päivä talo näytti siltä kuin se olisi ollut kokonaan marmoria iso kartano parveke, autotalleja ja kartano oli valtavan kallion päälle rakennettu tämä oli
kaukana todellisuudesta jos tämä oli se talo niin ajattelin että millainen noora olisi?? Toivon mukaan tämä oli nyt oikea talo. Nyt oli joulu aatto ja kello
oli aika lähelle kahdeksan, ajattelin että "nyt varmaan pitäisi lähteä jos haluaa ehtiä vielä" Lähdin polkemaan pyörällä sateiseen ilmaan koko ajan vain
sade yltyi mitä lähemmäksi pääsin taloa kun olin päässyt talon luokse ja katsoin kallion päälle talo oli vaihtunut vanhaksi puukirkoksi jonka päällä
lenteli variksia, ja kirkkoa ympäri käveli kymmenittäin täysin mustia kissoja. Pelkäsin niin että polvet hakkasivat toisiaan kun tulin toisiin ajatuksiin
että en menekkään sisälle kirkkoon, kirkko vain alkoi kutsumaan minua sinne ja kun koitin lähteä poies en päässyt takaisin kotiin päin lainkaan
tuntui että joku olisi pitänyt minusta kiinni etten vain karkaisi. Jotenka minun oli pakko mennä kirkkoon sisälle kun olin päässyt kallion päälle kivirappusia
pitkin kiivettyä näin kirkon lähempää se oli se sama marmori talo mutta tullut risti katolle ja näytti siltä että olisi vaihtunut talon rakenne
puuhun. Talo oli sen näköinen että se voisi ihan milloin vain romahtaa kun katsoin ikkunoita jokaisessa ikkunassa oli kaksi silmää jotka loistivat
pimeydessä niinkuin kissojen.

Nyt päätin mennä sisälle, koputin kolme kertaa oveen jos vaikka joku tulisi avaamaan oven katsoin oveen ja siinä luki "Unohdettujen muistot" miettisin
että olin jossain ennenkin lukenut tuon saman kaksi sanaa en vain muista mistä. Ovi aukesi itsestään ja katsoin sisälle varovaisesti ja siellä ei näkynyt mitään
muutakuin kissoja lukuisia niitä en tiennyt montako, astuin ovesta sisään kissat alkoivat kaikki lähestyä minua päin hetken päästä kun kissoja oli tarpeeksi
siihen tuli reitti mitä seurata kissat johtivat minut ylös rappusia jotka olivat täyttä kiveä tai jotain muuta en tiennyt kunnolla mitä ne olivat koska oli
niin pimeätä katsoin nopeasti rappusia ja huomasin että ne eivät ole puuta onneksi ne kestävät ajattelin. Kuulin naisen äänen joka oli kaunein ja puhtain
naisen ääni jonka olin kuullut aloin juoksemaan sitä kohti ja kun näin naisen hän sanoi "minä en ole se jota sinä etsit sinun etsinäsi loppuu vasta kun olet
oikeassa paikassa tässä käytävällä on noin 30 ovea ja sinulla on 3 yritystä jos onnistut saat vastauksi jos et niin luulet koko asiaa uneksi." Rupesin
miettimään kun sain jälkeen päin lapun jossa luki noora mutta en vain osannut yhdistää sitä nimeä mihinkään numeroihin rupesin etsimään taskuista
sitä lappua ja huomasin että on tullut uusi jossa luki "29, 14, 18, 20 tai 2 yhdessä noista ovista minä olen odottamassa" Koitan ensin 18 koska olin vuosi sitte
18 menin ovelle 18.sta ja koputin ei tullut vastausta avasin oven varovaisesti ei ketään oli vain lappu " et ole kaukana ja et ole lähelläkään" en vain
tajunnut tuotakaan lappua joku vain leikkii minun kanssani joka vuosi joka päivä alkoi tulemaan kyyneleitä ja miettisin onko tämä koko asia tämän kaiken
itkemisen ja vaivan arvoinen. sitten rupesin kuuntelemaan että läheltä kuuluu kissan maukumista menin ovelle 19.sta ei sieltä sitte kävin 17.sta ei sieltä
kun olin ovella 17.sta ei kuulunut enää lainkaan maukumista ajattelin että sen on pakko olla sitten 20 menin oven taakse ja koputin oveen kuului vain kissan
ääniä. avasin oven ja katsoin varovaisesti sisälle siellä oli huone täynnä kissoja ja oli lappu että olet oikeassa huoneessa mutta minä en ole vielä täällä
tee itsesi kotoisaksi ja istu jonnekkin, istuin tuolille ja kissat alkoivat kiehnata vieressä aika paljon, otin yhden kissan hellästi syliini ja silitin sitä
siinä samassa alkoi ovi aueta ja kissa lähti heti karkuun sylistäni. Vaimealla äännellä tuli kysymys onkos täällä kukaan? vastasin että on niin varovaisella
ja pelokkaalla äänellä.


on sitte viel kirjoitus virheet korjaamatta.. en jaksanu korjailla.. jos sitte joskus

Ihmettelin, kuka oli se joku, joka sanoi jotain, vaikka täällä ei ollut ketään muuta kuin minä. Meni hetki,ja kuulin taas jonkun sanovan
jotain. Nousin sängyltä hiukan ja katsoin ympärilleni. Oli niin pimeää, etten erottanut mitään. Laitoin pääni taas tyynylle. Kului taas hetki
ja kuulin äänen jälleen. Nyt nousin kunnolla, menin ikkunan luo ja kuului pieni kopsahdus ikkunasta. Siirsin verhoa. Ensin näin katsoessani taivaalle,
kuinka kirkkaasti kuu valaisi ja tähdet vilkkuivat, sitten katsoin kadulle ja näin siellä tytön joka heitti pieniä kiviä ikkunaani.
Avatessani ikkunan niin, että olisin kuullut, mitä tuo tyttö oli sanomassa, hän vain katosi --mutta minne? Menin takaisin
nukkumaan ja mietin hetken kuka hän oli. Kun nousin aamulla kouluun, mietin yhä, että kuka hän oli.

Koulussa oli ihmeellisen rauhallista. Kaikki kuiskivat toisilleen mutta ihmettelin, miksei kukaan ollut sanonut minulle mitään koko päivänä.
Kun pääsin kotiovelle, näin taas sen tytön kadulla, ja kun käänsin katseen pois, hän ei ollutkaan enää siellä. Ajattelin,
että se oli mielikuvitusta.... Mennessäni kotoa kauppaan olin päässyt puoleen väliin matkaan, kun joku kuiskaisi minulle hellällä,
lempeällä ja varovaisella äänellä: "Tule luokseni tänään klo.20.00, jos haluat tietää, kuka sinun ikkunasi alla oli viime
yönä. Laitoin osoitteen taskuusi...." Heti, kun käänsin pääni taakse päin, siellä ei ollut ketään. Ajattelin, että
joku yrittää tehdä minut hulluksi. Sitten katsoin taskuuni, ja siellä oli tuntematon lappu, jossa oli osoite ja kellon aika.
Sitten tajusin, että en olekaan tulossa hulluksi, vaan se kuiskaus oli totta. Mietin yhä, kuka se on, sillä en ollut tuntenut
tuota lempeää ääntä. Se harmitti minua niin paljon,että minun olisi pakko mennä hänen luokse, jotta tietäisin, kuka hän oli.
Muuten se vain jäisi kalvamaan mieltäni.... Kello oli noin kahdeksan ja olin erittäin vanhan ja lahoneen talon
edessä. Kun katsoin koko taloa, se oli aika pelottavan näköinen. Otin askeleen lähemmäksi, ja huomasin, että siellä
käveli joku rohkeasti lähemmäksi tuota taloa. Päästessäni oven luokse, katsoin kahta askelmaa, jotka olivat ennen ovea.
Toinen puoli askelmista oli uusi ja toinen taas aivan homeisen näköinen. En tiennyt, kummalle astua: homeiselle vai uudelle puolelle?

Päätin astua homeiselle, koska koko talo oli muutenkin niin mädän ja lahon näköinen, että jos astuisin uudelle, siinä olisi minun tuurillani
jokin ansa. Otin varoisen askeleen, ja huomasin, että askelma kestää. Käveltyäni portaat menin rohkeasti ovelle ja katsoin,
oliko kelloa kädessäni. Ei ollut. Tajusin, että keskellä ovea oli sellainen koputussysteemi. Kopautin kolme kertaa ja odotin.
Kuulin kevyiden askelien tulevan ovelle. Oven avasi vanha nainen, joka sanoi: "Sinua on odotettu. Mene huoneeseen numero kolme."
Kysyin, missä se huone kolme oli. Nainen vastasi: "Se on tuolla oikealta ensimmäinen ovi." Katsoin häntä ja nyökkäsin.
Aloin kävellä kohti ovea. Päästyäni sinne, koputin varovaisesti ovelle. Huoneesta kuului vaimeaa puhetta: "Tule vain sisälle.
Olen odottanut sinua." Avasin oven varovasti. Kun se oli kokonaan auki, astuin sisään ja huomasin, etten näe mitään. Suljin oven takanani.
Sitten tulivat himmeät valot päälle itsestään, ja näin tuon tytön, joka oli ollut ikkunani alla.En kuitenkaan tuntenut tyttöä.
Hän sanoi vaimeallla äänellä: "Tule viereeni, kuiskaan sinulle jotain." Menin tytön viereen ja kysyin: "Mihin minä mahdun?" Tyttö
makasi onnellisen näköisenä sängyllä ja oli vallannut sen kokonaan itselleen. Hän ei vastannut. Kysyin uudestaan, voisiko neito
tehdä hieman tilaa minulle. Silloin tyttö siirtyi sängyllä niin, että pääsin istumaan hänen viereensä. Hän tuli lähemmäksi korvaani.
"Tiedän sinusta jonkun verran, ja haluaisin tietää enemmän, koska olen rakastunut sinuun. Haluan vain olla vierelläsi koko ajan."
Menin aivan sanattomaksi, sillä en ollut kuullut koskaan ennen kuullut mitään noin kaunista.
Vaikken tuntenutkaan tyttöä, tunsin, että meidät oli tarkoitettu yhteen......

on about 2v vanha... mielellää jtn arvostelua :) ensimmäist kertaa julkisuudes... ;)

menee hermot kun koittaa kijoittaa opinnäyte työtä kun ei edes osaa kirjoittaa kunnolla esseetä... nii mite vitus ne luulee et osaa kirjoittaa jtn vitun 10 sivua pitkää opinnäytetyötä... :/ huhhu ainoat kohdat jotka tiedän niin on noi johdanto ja materiaalia... :/ e muit tied.. olis kait helpompaa jos ois toi äikän kirja olemassa... :/

ei sitä sitte jaksanu men kouluu.. no kai sitä sitte joskus taas jaksais, alkaa vaa olee nii kyllästyn kouluu ettei mikää tunnu toimivan onneks on melkein viimeinen jakso koulus ens syksynä vielä päättö työ... ja pari viikkoa muuten vaa koulua.. :)

se o kyl kumma heti kun koulu vuosi lähenee loppuaan niin alkaa väsymys tulemaan isommaksi aina... :( mutta koulu vuoden alussa sitä jaksaa nousta aamuisin helposti.. :/

ärsyttää ja vituttaa suoraa sanoen joka ilta menee sellaiseksi ettei oikein ole hyvä olla minkää asia kanssa kun kuulee sellaisia asioita joista ei ees haluis kuulla tai jottain.. tai sitte o riitaa tiettyje henkilöide kanssa aina kun osuu mesee tai jotain vastaavaa alkaa vaan olee tää jaksamine poissa.. ja pian o "kesäloma" no mul sellasta ei oo ennen ku joskus heinä/elokuussa jos on.. tuol duunis oon ny nii olis heinäkuu.. mut vois senki loman hyödyntää et menis jonnekki muualle viel töihi en mitää lomia tarvitse kun ei oo ees ketää kenen kanssa viettää niit.. kun kuitenkaa hän ei ehi mua näkee tai jotain ihan sama sillai.. no sitte seuraava loma olis tiedossa joskus reilu kahde vuode pääst kun pääse armeijasta.. no e sitte enempii oo tiedos näist lomist.. niin kauan töitä tehdää kunnes ei jaksa nousta ylös...

Kukas sen oikein päättää oman elämänsä kohtalon, että millä alalla jaksat tehdä duunia? ja mistä voit tietää kenen kanssa oot vaikka vuode pääst tai viide vuode? mu mielest kaik voi itse päättää mutta ei se koskaa oo mulla menny sillai mut kai se nyt tällä kertaa... :)

Btw toi o aika legenda biisi mikä soi :)

viime yönä itkin pari tuntia kun tuli sellainen olo että taidan kuolla pian että astma tulee takas ja saa kohtaukse ja ei ehdi sairaala ja pelkää menettävänsä kultansa ja nii ees päin itkettää vieläkin mutta ei vaan innosta kenellekkää pahemmi puhuu ku ei ketään vittu jaksa kuunnel mua ja ei ne tajua... lääkäreilleki muutamat kerrat ennenki sanonu muista asioist ja ne sanoo ei se ole mahdollist miks vittu mulla on sellaista sitte joka ei ole mahdollista...

mut ei mun elämäl oo merkityst jtn hei hei vaan sitte ku se aika tulee...

Odotatko paljon joulu lahjoja? :D hmm itse en taid pal saad... :D

se on kumma kun on muutenkin huono päivä niin sitten varsinkin kaikki menee kaikki iha perseellee... sen huomas töissä ettei oikein ajatus ollu työn teossa oli aivan muualla... melkein vittu palo yks kone sen takia vittuje kevät... no kai tää tästä jos huomenna olis parempi päivä... no sitä toivoin jo eilen että tänään olis hyvä päivä...