Jaberin

jotain

Light and Darkness.
Those two polar opposites yet,
you cannot have one without the other existing to contrast it.
Angels and Demons, the holy and the unholy,
take after their base nature in so many ways.
These two forces, one which seeks to destroy while the other seeks to protect.
Heaven hath withstood the advance of demons since time immemorial,
yet the demons craving never ceases their hunger.
Undying Angels stand ready to combat this threat as time once again repeats.

We from the Kingdom of Light,
bring happiness and joy,
we appear each and every night,
and stop those who seek to destroy.
We protect all ye who ask,
and even those who do not,
while it is no easy task,
this fight must be fought.
We do this for Him,
because it is His will,
and no matter how grim,
His wish we will fulfill.
Darkness holds no power,
against our warm embrace,
it will forever cower,
in our Saving Grace.

Kommentoi   Perjantai 19. kesäkuuta 2015 18:59

tässä on jotain runojani, jotka muutin yhdeksi isoksi :) toivottavasti on hyvä ja toimii :)

Muistatko sen tunteen jonka tunsit silloin joskus.

Mietit mikä se oli.

Se oli rakkaus.

Rakkaus on pysyvää meidän kanssa aina kokoelämän.

Sitä ei kukaan voi viedä, vaan jos et tunne sitä.

Toivon että rakkaus pysyy meidän keskuudessa aina ja ikuisesti



Tuskissani olen täällä.

etsien turvaa olen itkenyt,

kaikki hylkää minut kuolemaan.

Toivon että edes yksi ottaisi minut ja huolehtisi,

haluan että se olisit sinä.

Olet tärkein minulle enkä jättäisi koskaan.



Kesäyö lämmittää kuin rakkauden palavaliekki.

mutta se ei lämmitä minun sydäntä.

ainoastaan sinun rakkaus voi lämmittää sydäntäni aina ja ikuisesti.

Tunnen kuinka rakkaus täyttää minut ilolla ja onnellisuudella.

Ennen en tuntenut tätä tunnetta,

ennenkuin sinä kulta tulit käymään maanantaina.

kiitos sinun, minä voin jatkaa taas onnellisena elämässä, sinun kanssasi.

Toivottavasti näemme pian.



Auringon laskiessa,

pimeys saapuva pääleni.

pimeässä ikuista polkua olen kulkenut koko ikäni,

ilman toivon pilkettä minä jatkan kulkuani vaikka se on mahdotonta.

ystävät ei välitä, rakkaat ei kuuntele, ei kukaan välitä minun tunteistani,

vaikka olen heitä auttanut aina vaikka minulla olisi vaikeaa.

toivon että joku voisi kuunnella mitä minulla on sanottavaa.

Pimeässä minä tuskaani suren.

kukaan ei välitä minun tunteistani.

he luulevat että minulla on kaikki hyvin mutta ei ole.

joudun kärsimään tätä tuskaa koko ikäni.



Auringon laskiessa, perhosten lentäessä näen mielessäni sinut vain,

vaikka olet toisaalla niin näen sinut silti.

Joskus lomallla näämme,

vaikka se ei olis mahdollista,

kukkaniityllä kesälomalla on mahdollis nähdä.

Kesällä syntyy rakkaus,

kaiketi sitä kutsutaan kesäromanssiksi.

Vaan ei sitä koskaan tiedä että näämmekö joskus muutoin.

Niin toivon että näämme muunnoin.

tunnen että minulla ei ole paljon aikaa elää,

niin toivon että näämme edes yhden kerran.

1 kommentti   Tiistai 28. helmikuuta 2012 20:03