Kärkikasti_Records

VITTU! Näin positiivisissa merkeissä aloitan tämänkin päiväkirjamerkinnän, kun kaikkihan menee jälleen päin helvettiä, tarkoitus ei ollut todellakaan yllättää tällä tiedolla ketään. Eniten vituttaa, kun olen jäänyt koukkuun tähän päiväkirja nyyhkyttämiseen, osittain tämä on kyllä itseironiaa, jos joku ei ole sitä vielä oikein tajunnut. Toisaalta, kyllä tässä totuuksiakin joutuu kertomaan tästä rotan elämästä. Vituttaa, kun ei mikään onnistu koskaan, oli kyse mistä tahansa ja olo on kuin sirkuspellellä, joka ei naurata ketään. Paitsi tämä elämä kyllä naurattaa jo sen paskuudessa ja epäonnistumisessa mitattuna.

Kavereiden kanssa ollaan tässä mietitty, että miten elämä osaakin olla näin ankeaa ja mautonta, suoraan sanottuna täysin perseestä. Miten joku vie sormia napsauttamalla kaikki naiset ja itselle jää se kuuluisa Kyllikki käteen, kirjaimellisesti käteen. Varmaan se ulkonäkö on yksi merkittävä tekijä tässä hommassa, kilpailijoita on aivan liikaa, komeita sellaisia siis. Itse kun et omista sitä hyvää ulkonäköä ja sinua on kysytty useasti Linnanmäen kummitusjunaan töihin. Luonteella ei ole paskaakaan väliä, ehkä sitten myöhemmässä vaiheessa, kun on edes päässyt seurustelemaan, mutta eipä sillä luonteella paljon juhlita, jos ulkonäön takia ei edes pääse tutustumaan naisiin. Kavereita kyllä on paljon, siis naispuolisia sellaisia, mutta se vituttaa varmaan juuri eniten, kun kukaan ei kiinnostu mitenkään muuten kuin kaverina. Eikä vielä tässä vaiheessa halua rahalla alkaa maksamaan seurusteluhetkistä, koska silloin todella jo pystyisin säälimään jopa itseäni. Se on kyllä väistämättä edessä jossain vaiheessa, kun tarpeeksi turhautuu ja käy vituttamaan koko paska totaalisesti. Pyydän, kertokaa joku rantaleijona ja seurustelusuhteiden kuningas, miten hoidatte asianne? En ole nyt etsimässä mitään yhden illan juttuja, vaikka pikku hiljaa alkavat nekin kiinnostamaan vain enemmän. Tuskin kyllä niistäkään mitään tulisi, koska naamasi kelpaa ainoastaan eteisen matoksi ja sylkykupiksi.

Yleensähän se homma menee niin, että kiinnostut jostain tytöstä (tässä vaiheessa olet hyppäämässä epätoivon suureen ja syvään kuiluun), teet kaikkesi hänen takiaan, olet maailman mukavin ja ihanin ihminen hänelle. Kiinnostus vain kasvaa kasvamistaan ja hupsista, kuinkas siinä sitten käykään. Tyttöähän ei kiinnosta hevon vittuakaan kaltaisesi luuseri, jolla kädet ovat kuin Mikki Hiirellä ja naama kuin pohjaan palanut kesäkeitto. Tässä vaiheessa tulevat ne unettomat yöt, jolloin mietit omaa paskuuttasi maailman tappiin asti. Lopulta koko tilanne alkaa huvittamaan, naurat jopa itsellesi peilin edessä, ennen naamasi takia, nyt elämäsi. Paskuuden multihuipennuksen kruunaa se, että tyttö josta olet ollut kiinnostunut alkaa parin viikon sisällä seurustelemaan jonkun muun kanssa. Tilanteen paskamaisuutta lisää vielä se, että tiedän hänen äijän olevan täysi kusipää, joka saa kenet vain haluaa ja tiedät olevasi sata kertaa parempi, kuin hän (tietenkin valehtelet vain itsellesi, koska olet luuseri). Lopulta päädyt siihen, että haluat olla vain yksin, pitää kavereiden kanssa hauskaa silloin tällöin ja miettiä elämän epäreiluutta.

Nopeasti laskettuna itselläni on takana noin 14:sta epäonnistunutta suhdetta, joissa itseäni on viety kirjaimellisesti, kuin litran mittaa ja olen tehnyt itsestäni kunnon idiootin joka kerta, jopa naapurin pikkulapset heittelevät kävyillä ja nauravat paskaisesti päälle, kun astun ovesta ulos. Ihan hyvä saldo kieltämättä, kun miettii, että en ole koskaan jättänyt ketään (tällä naamalla ja kropalla siihen ei ole varaa, uskokaa pois) ja suhteiden kestot ovat olleet muutamasta päivästä kuukauteen. Onpahan silti ollut jotain, perkele! Loppu yhteenvetona totean, että usko on mennyt täysin koko paskaan aikoja sitten, en jaksa enää alkaa leikkimään ihmissuhteiden kanssa, koska niistä ei kirjaimellisesti tule hevon vittuakaan, aina sinua vain kusetetaan. Parempi olla vain yksin tämän tietokoneen kanssa tässä pimeässä maailmassa, nyyh.

Rakkautta ei ole olemassakaan.

Hän erää aamulla taas se vitutus takaraivossa ja tietoisuus siitä, mikä häntä taas tänään odottaa ja mikä häntä on vaivannut jo useita vuosia, itseasiassa koko hänen paskan elämänsä ajan, 17-vuotta. Hän avaa silmänsä, kun vitutuksen aiheuttamat kauhukuvat kerääntyvät hänen kiinni oleviensa luomiensa alle. Hän avaa silmät, mutta ei ehdi sanoa mitään, kun vahinko on jo tapahtunut. Yöllä hän oli taas nähnyt niitä unia, jotka tosielämässä hänelle ovat vain fiktiivistä unelmaa ja huomaa nokkahuilunsa olevan kovemmassa kunnossa, kuin Karjalan Prikaatin kenttätykistö.

Lopulta hän saa jumissa olevan niskansa käännettyä oikealle päin ja vitutus on jo käsin kosketeltavissa. Peitto oli yön kiimaisina tunteina lentänyt lattialle ja tänä yönä hän juuri päätti nukkua ilman kalsareita, koska tiesi, että tänä yönä tulee olemaan kovapanosharjoitukset. Mutta voihan kilinvittu, nyt se tapahtui taas! Hän oli unohtanut laittaa herätyskellon päälle ja oli luvannut kavereillensa mennä samaa matkaa kouluun ja siinä sängyllä hän yrittää kuristaa nyt hädissään sitä juhlakuntoaan pois, kuin käärmeenlumoaja konsanaan. Yhtäkkiä käy jotain, mikä hänen onnellaan on aivan tavanoimaista ja vitutus saa uudet kasvot. Hän kääntää päätänsä oikealla ja ihmettelee, mikä hänen ikkunaansa kolkuttelee ja siellähän ovat kaverit, joiden kanssa hänen piti mennä samaa matkaa kouluun ja jotka nyt olivat tulleet häntä herättämään. Hänen suustaan pääsee vain yksi lause, kun kaverit ottavat kamerakännyköillään kuvaa ja nauravat paskaisesti ikkunan takana, "Voi kyynelten valtakunta".

Hän saa koottua itsensä ja kaveritkin ovat jo lähteneet ikkunan takaanta nauramasta ja jatkamaan vittumaisia suunnitelmiaan, kun tämä vitutuksen multihuipennus valtaa hänen koko mielen, "Miksi juuri minulle käy näin?". Matkalla olohuoneeseen hän näkee kuvan kaljuuntuvasta isästään ja toivoo, että toivottavasti evoluution jatkuvuus ei pidä paikkaansa tällä kertaa. Matkalla keittiöön hän astuu tuttuun tapaan koiranpaskaan, kun heidän lemmikkikoirillaan oli tietysti ripuli ja nyt sitä pursuaa hänen varpaidensa välistä. Hän on jo tässä vaiheessa niin maassa ja vittuuntunut, että hakee kitaran kielen, kuristaa sillä koirat ja piilottaa ruumiit akustisen kitaransa koppaan. Paskaa hän ei edes jaksa pestä jaloistaan pois, vaan vetää jalkaansa suoraan pari viikkoa lattialla maanneet sukat ja koska hän ei ole käynyt muutamaan viikkoon suihkussa, hän haisee rikin ja 50km lenkin juosseen maratoonarin paidalta, hän onkin saannut lempinimekseen "Viemäri".

Hän ei vielä halua antaa periksi, vaikka elämä potkii päähän, pikkuveli on 13-vuotias natsi, joka tunneilla imppaa butaanikaasua sytkäristä, tyttöystävää hänellä ei ole koskaan ollut, paitsi jos sitä ei lasketa, kun hän puki kerran naapurin terrierin naistenvaatteisiin ja häntä pidetään muutenkin vähän yksinkertaisena ihmisenä, mitä hän kyllä onkin ulkonäöstä päätellen. Hän saapuu kouluun myöhässä perinteisesti, koska hänen pyöränsä lähti jäisessä alamäessä kovaan luisuun ja törmättyään 75-vuotiaaseen kävelevään museoon, joka kaatusi iskun voimasta, löi päänsä asfalttiin ja että hänen harmaasta kallostaan valuu verta viattoman valkeaan hankeen. Itse hän lentää keveän näköisesti vielä höyryävään Suomen Ajokoiran paskavuoreen, jossa voi haistaa vielä eilenä syödyn pikkulapsen. Hän näkee vain kaksi asiaa, kuolleena makaavan vanhan muumion, joka kallo haljenneena makaa keskellä pientaretta ja paskaa täynnä olevan uuden hupparinsa, johon hän oli jo kuukausia säästänyt. Kuolemantuottamus ei enää tässä vaiheessa paljon paina, mutta vielä kun hänellä on taistelutahtoa, hän kenkäisee vielä pari kertaa tätä faaraota kylkiluihin, koska nyt katkesi vitutuksesta se kamelinselkä, kun tämä ikäloppu vanha herrasmies ei ollut osannut ajoissa väistää kävelykeppinsä kanssa.

No kouluun päästyään hän ihmettelee miksi kaikki katsovat häntä häpeillen, nauraen ja vittuillen. Hän pääsee ilmoitustaululle, jossa hän näkee ensin siskonmakkaransa ja sitten oman naamansa. Nyt hän muistaa kaverinsa ja aamusessiot kamerapuhelimien kanssa, järkytys hiipii takaraivoon, tätä julistetta on nyt jaettu ympäri kaupunkia ja kaikki tietävät nyt hänen vauvan mittansa. Hän kävelee vielä auditorion ohi, jossa hänen kaverinsa näyttää tätä aamusessiovideota noin parille sadalle oppilaalle ja heidän vanhemmilleen, kun siellä on menossa "Vanhemmat ja opiskelijat yhdessä"-päivä. Kyynel vierähtää hänen silmäkulmaansa, hän laskee rauhallisesti alleen ja riisuu itsensä alasti ja pistää lopulta kunnolla hulinaksi.

Hän on niin vittuuntunut, että tämä vitutus paistaa hänen sinisistä silmistään. Hän kävelee alasti ensimmäiseen luokkaan ja hänen pieni tuulenhalkojansa näyttää tarkalleen, mihin mennä. Hän ottaa vyölaukustaan minikokoisen vasaran ja humauttaa etupulpetin nörttiä kunnolla päähän, että hänen -85 vuoden järkälemäiset rillinsä, johon piti hakea viime keväänä tv-lupa, tipahtavat lattialle. Nörtti vaikeroi lattialla ja paniikissa muut yrittävät juosta luokasta ulos. Mutta hän ei ole tyhmä ja aavisti tämän, hän viritti pari lasernylonlankaa oven ulkopuolelle ja katsoo mielissään, kun parilta paskahousulta kierrähtää päät lattialle ja heidän naamallaan voi nähdä vielä sen kauhun aiheuttaman järkytyksen. Ihmiset pysähtyvät ja hän käskee kaikki nurkkaan katsomaan tämän nörtin kidutusta. Hän huutaa "Nyt kun katkesi se kamelinselkä ihan kunnolla, niin katkeaa myös tämän kullinaaman sormetkin!". Hän ottaa nörtin penaalista ensin täyteen kuntoon teroitetun kynän ja iskee sen suoraan tämän perseennuolijan takaraivoon, hän kiljaisee kivusta ja muut oppilaat itkevät paniikissa. Mutta ei siinä mitään, tämä kidutuksen mestari ottaa repustaan vielä ruuvipenkin ja laittaa nörtin sormet siihen ja kiertää kunnon kierrokset mestarillinen hymy suupielessään, että nörtin kynnet poksahtelevat paskaksi ja tästähän tämä seonnut entinen koululainen vain saa lisää kiksejä.

Nörtti on edelleen käsistään ruuvipenkissä kiinni ja nyt hän keksii oivan tuuman nörtin päänmenoksi, hän ottaa vuoden tehokkaimman naulapyssyn ja nitoo nörtin lattialle kiinni, tämän huutaessa tuskissaan ja vuotaessa kuiviin. Hän seuraa muiden oppilaiden reaktiota ja ottaa kaksi metriä pitkän ruoskansa, jota hän käytti sairaissa perverssileikeissään naapurin kääpiöiden kanssa. Ruoskan päässä on kirkkaan teräviä metallisirpaleita, jolla hän repii kaikki oppilaat tällä toimenpiteellä palasiksi, kuolan vaahdotessa hänen suustaan tässä kivun riemujuhlassa. Mutta vielä ei ole homma hoidettu, pahin on vasta edessä, tämä luokka ansaitsi pienet verilettukestit.

Hän suunnistaa nyt kavereidensa luo, jotka tekivät hänestä kunnon tirehtöörin ja paljastivat hänen kastanjan kokoiset paikkansa. Hän tekee tämän homman tyylillä ja iskee tomahawkin entisen kusipää kaverinsa niskaan ja teloittaa kaksi muuta hänen nolaamisessa mukana ollutta kaveriaan vanhalla "Puukko lihassa"-menetelmällään.

Hän on saanut nyt kostonsa ja juoksee alasti metsässä karkuun poliisit kintereillään, mutta hän on vanha eräkävijä, kun niin monta kertaa hän on joutunut sinne pakenemaan, kun hän on uimahallin miestenpukuhuoneessa painonnonostajien saunavuorolla saannut tahtipuikkonsa täyteen säestys kuntoon. Kotiin päästyään vanhemmat ovat päässeet jo töistä ja kysyvät rakkaalta, ei niin komealta pojaltaan, että "Miten meni koulussa, kulta?". Hän lukee Metsästyslehteä keittiönpöydällä ja sanoo tuuheiden kulmakarvojensa alta katkerana vanhemmilleen, "Ihan hyvin, oli vain vähän huono päivä tänään.".