KusiFasaani

Ei kaikki aina oo niin kurjaa. Sain juuri onnitteluviestin Oplta. Rupesin yrittäjäksi ja avasin oman nettikaupan koruille. Small steps. Olen ylpeä itsestäni. Nyt odotan y-tunnusta ja seuravaaksi hankin tukkukortin.

No, otit sitten yhteyttä. Out of the blue. Tiedän ettet lue näitä, joten se ei voi olla se syy.

[Yesterday, 2:04 PM]

Ei ollu muuten tarkoitus hämmentää sua kyselemällä kuulumisia.

Miksi sitten kysyä? Ahdistaa. En päästä sua mun ihon alle. En.


[Yesterday, 10:39 PM]

Esimerkiksi sitä mietin, että mitä sulle kuuluu. Kenen kanssa oot. Onko elämä hyvää. Mut sitten en kuitenkaan oo kysynyt sitä ja se alkaa vaivata mua entistä enemmän.

Kuulostaa samalle mitä mä kirjoitin viime lokakuussa.

Onneksi mulla niin paljon töitä, että voin purkaa ahdistuksen ja sekavan fiiliksen suurimmaksi osaksi siihen. Olin täysin unohtanut että olet edelleen mun steamissa, eihän me olla vissiin koskaan edes juteltu siellä. Poistan sut. Ainoa vaihtoehto. Keskityt nyt sun vaimoon, joka ei toivottavasti saa tietää että viestittelet entisille heiloille.

Olit mun unessa. Koko yön. Ainakin kolme eri unta missä olit päätähti ja once again mä ruikutin sun perään. Anelin ja yritin tehdä jonkinlaisia järjestelyjä että saisin sut takaisin edes hetkeksi. You wouldn't budge. Also, miksi sun uusi tyttöystävä näytti sun siskolta suttuisella goottimeikillä..? I wonder.

Luulin että pärjään jo paremmin. Ehkä jos Laura ei olisi ohimennen maininnut nähneensä sut, en olisi jäänyt miettimään sitä, sua. Jos jotain, niin ainakin saan viimeyöstä fuelia salille. Ilmeisesti käyn tuskalla ja ahdistuksella, onneks niitä on mistä ammentaa.

Juon aamukahvia ja katselen kun aurinko nousee hitaasti. Mulla ei oo tänään kiire töihin eikä kukaan pommita mun puhelinta. Ihanan hiljaista. Edes alakerran riitelevä pariskunta ei voi pilata tätä.

Olit taas mun unessa. Istuin meidän vanhan kotitalon portailla häämekossa ja anelin sua jäämään. Olin loukannut sua, en vain tiedä miten ja se tunne oli kylmäävä. Olin aivan palasina. Ja hetkessä uni vaihtui toiseen. Miksi näen sut siellä vieläkin? Tiedän että olisi jo korkea aika keskittyä siihen mitä mulla on, eikä haikailla menneeseen. Se on totta, aika kultaa muistot. Ahdistaa.

Näin susta taas unta. Me halailtiin ja pussailtiin paljon ja se tuntui niin lämpimälle ja ihanalle. Kuiskailit mun korvaan että rakastat mua ja haluat naimisiin mahdollisimman pian. Hetken aikaa leijuin vaaleanpunaisessa kuplassa, turvassa. Ja sitten kello soi.

Kahvi ei maistunut aamulla miltään ja tuntui melko raskaalta saada silmät auki. Pyörit koko ajan ajatuksissa. Siellähän sä oot aina muutenkin. Enemmän tai vähemmän. En usko että pääsen susta koskaan yli tai että lopettaisin tuntemasta näin. Mun on vaan hyväksyttävä se. Teit lähtemättömän vaikutuksen muhun ja se on muovannut musta tälläisen ihmisen, joka nyt olen. Luulen että joskus vanhoilla päivillä istun keinutuolissa ja vieläkin mietin että onhan sulla kaikki hyvin, olethan onnellinen.

Tämä on niitä päiviä kun haluan vain maata rakkaan kainalossa sohvalla, syödä suklaata ja olla siliteltävänä.

Kissa kehrää sylissä, tästä puuttuu enää että sytyttäisin kynttilät.


Syksy ja melankolia ?????

Muistan joskus kun sanoit että olen sulle maailma. Katsoit mua silmiin ja otit kädestä, ajattelin että siinä on hyvä olla ja mun sydän oli sun käsissä.

Tänään eksyin sun sivuille taas. En sano vahingossa, koska joskus käyt mun mielessä ja niinä hetkinä haluan nähdä sun kasvot.
Olitkin mun yllätyksekseni mennyt naimisiin. Näytit niin onnelliselle, samoin sun morsian. En voi väittää ettenkö olisi hieman pettynyt tai harmissani, toivon silti että sä oot onnellinen.

Joskus tuntuu että elämä on niinku elokuvissa. Niissä missä mä oon se dildo taustalla joka heittelee paskaa ja katsoo kun elokuvan päähenkilöt elää tarinaa eteenpäin.