tosirakkauden luoma menetyksentuska tuntuu aina murskaavan koko maailmasi. Karvaat kyyneleet vierivät poskillasi, muistuttaen aina siitä rakkaastasi, jonka maailma sinulta yllättäen riisti. Miehen ei aina ole helppo purkaa tunteitaan, mutta ahdistus sisälläni kasvaa käsittämättömiin mittakaavoihin.
Haluaisin uskoa ylipääseväni tästä menetyksestä, mutta kaipuun tunne estää minua suuntaamasta katseeni tulevaan ja voin vain muistella menneitä aikoja yhdessä. Olimme erottamaton pari, kaikki onnelliset ajat ovat jo varmasti takanapäin. Välillä tämä surullisten tunteiden sarja saa rationaalisen ihmisenkin kyseenalaistamaan oman olemassa olonsa turhuuden ja sen jatkamisen...
Sattuu niin helvetisti. välillä jopa toivon kaiken vain loppuvan...
Ainiin: kaaduin muuten pyörällä ja mursin oikean käteni enkä vittu pääse runkkiin kahteen viikkoo vittulainen!!
MÄ EN SAANU TÄNÄÄ SOSSUST RAHAA KU SANOIN ET MULLA O MIKROPENIS JA TARVIS RSHAA PIPPELIN PIDENNYKSEE