Psykolofi

Muistan hyvin lapsuuteni joulut kun kaikki me lapsetkin vielä asuimme kotona. Silloin sitä piisasi vilskettä koko joulupäivän. Musta labbiksemme oli toki myöskin touhussa mukana. Varsinkin kun tiesi saavansa herkkuja sinä päivänä :)

Touhu alkoi jo aamusta. Ensimmäiseksi kun oli syöty äidin keittämä perinteinen hernerokka lähdettiin porukalla hautausmaalle saunomaan. Makoisien löylyjen jälkeen minä ja muut sisarukset lähdimme kirkkoon virpomaan. Sen jälkeen palattiin kotia syömään mämmiä ja juteltiin tulevasta yöttömästä yöstä. Ai että se olikin aikaa.

Tällä välin äiti oli ottanut kakun esille ja sitten odotettiin että pääsee puhaltamaan kynttilät. Toivomusluita vedettiin ja kaikkea hyvää toivottiin tulevalle vuodelle.

Isä oli sillä välin pystyttänyt kokon jota me lapset sitten koristelimme. Kaunis kokko aina tulikin jota oli kiva katsella ja odottaa iltaa että sen pääsee sytyttämään. Tinanvalannan jälkeen vanhin veljeksistä sitten sen sytyttäisi.

Siihen väliin sitten kerättiin kampsut kirkkoa varten. Jokainen sai oman pussukkansa riisiä. Minäkin sain pienen pussukan riisiä josta sitten pääsin heittämään riisiä kun juhlakansa tulisi kirkosta ulos.

Kirkon jälkeen käytiin perinteisesti laskessa mäkeä ja syötiin perinteisiä pullia joissa oli sisällä hilloa sekä kermavaahtoa. Runebergin tortut ja tippaleipä syötiin vasta pääruoan jälkeen. Kuitenkin oli kivaa kun mäestä tullessamme haimme ilmapallot meille lapsille. Serpenttiiniä leviteltiin ja ammuttiin raketteja.

Käytiin tapaninajelulla jonka aikana haettiin myös isovanhemma kylään. Kotiin kun palattiin niin pihalla paloikin jo roihut pitämässä trulleja loitolla.

Sitten lähdettiin aprillaamaan naapureita ja kävimme avaamassa lahjat torilla missä joulurauhaa juhlistettiin. Mutta tärkein eli pukki oli vielä tulematta.

No pukkihan tuli sen jälkeen kun perinteinen lounas, eli silliä, nakkeja sekä perunasalaattia oli saatu nautittua. Eipä se pukki koskaan pettänyt. Joka joulu se meni vaatehuoneeseen ja naamioitui siellä meidän isäksi. Kylläpä pukki koittikin olla oleva, vaan toki me lapset pukin tunnistimme. Eipäs menty lankaan ja luultu pukkia isäksi!

Illalla sitten katsottiin perinteiset tv-ohjelmat, eli tuntematon sotilas ja joku Uuno Turhapuro mikä sattui televisiosta tulemaan.

Enää jäljellä oli kuusen vieminen pois ja kokon sytyttäminen. Sitä kokkoa kun katseli ja nautti yöttömästä yöstä oli erittäin harras olo.

Joulupäivän aamuna sitten saimme etsiä pääsiäismunia, katsoa mitä hammaskeiju oli jättänyt tyynyn alle sekä syödä riisipuuroa jossa oli mankeli jollekulle onnekkaalle.

Oi noita lapsuuden jouluja. Ei vaan enää tunnu ihan samalta nämä nykyisen joulut.

Miksi ihmeessä Randomia klikkaamalla tulee aina vain samat kuvat ja profiilit?
Ei tajuu, ei kovin randomia.