Reisca

Kaunista, ajattelin. Olemmehan kumpikin sentään indigo-tähti-lapsia. Meitä ei voi ulkopuoliset, omaan korvaani mitättömät asiat, nujertaa. Ei edes hänen isänsä, joka passiivisagressiivisesti käy päälle pienimmissäkin asioissa. Hänen mielestään olen kelvoton renttu, sillä onhan minulla mielenterveysosasto-taustaakin jonkin verran. Itse en koe asiaa niin. Olen taiteilija muiden joukossa, joka on sattunut löytämään Toisen Kuun aina vain kirkkaimpien tähtien joukosta. Tämä Toinen Kuu pysyy paikallaan samalla kun itse kuun olomuodossa vaellan horisonttia ympäri aina vain palaten tämän luokseen.

Mikään ei kestä ikuisesti. Ei edes aina vain kirkkaammat tähdet. Niilläkin on tapana joko himmentyä valkoiseksi kääpiöksi, tai paisuttuaan tuhatkertaisiksi räjähtää syöden kaiken allensa jäävän. Mutta mitä käy meille kahdelle Kuulle? Puolenmiljardin tähden tanssin keskellä myös mekään emme voi aina jakaa toisillemme sitä valoa, joka valaisee meitä yöllisellä taivaalla. Myös meidänkin fyysinen olomuoto tulee tiensä päähän tietoisuuden toisella tasolla, josta jatkamme ylös eetterin kautta Kristustietoisuuteen. Millaista elämä sitten on toisella puolella, sitä en voi tarkasti sanoa. Sen me jokainen tulemme itse kokemaan jättäessämme tämän tai jonkun toisen Maailman.

Pelkäänkö kuolemaa? En. En näe tälle syytä, sillä mikäli väittäisin pelkääväni kuolemaa, pelkäisin myös elämää. Kuolemassa meille ei jää käteen mitään muuta kuin se kuinka rehellisiä olemme olleet itsellemme tämän maallisen vaelluksen aikana ja se, kuinka paljon on pystynyt kanavoimaan rakkautta toisiin kanssaeläjiin, tehden hyvää ilman antikristillistä oman edun tavoittelua.

Minusta pidetään paljon. Viimeistään lukittuna neljän seinän sisälle muiden taistelijasielujen kanssa pääsin todistamaan kuinka lähes kolmisenkymmentä eri henkilöä kävivät tapaamassa minua. En voisi olla kiitollisempi. Tuskin koskaan tulen olemaan enempää. Kiitollisuus on asia, jota meidän kaikkien pitäisi pitää yllä. Ilman sitä elämämme olisi kuin jättäisi talvipakkasella oven auki. Myös kaiken muun kaltainen negatiivinen energia on lähtöisin tyytymättömyydestä jollakin elämän osa-alueella. En osaa antaa tarkempia vinkkejä kuinka ihmisen tulisi elää ollakseen onnellinen, sillä olenhan itsekin vain ihmisolento, jolle on siunattu varsin hyvät kortit jo syntymäpäivänäni. Uskon ja tulen aina uskomaan että meille jokaiselle on luotu onni jossain, oli se sitten Toinen Kuu, ja / tai muut vaeltavat tähtipölykertymät...