Sheippa

- Kalle, oletko syönyt kaikki väriliidut?
- En äiti. Jaoin ne pikkusiskon kanssa.

- Kalle, et saa kaivaa nenääsi etusormella!
- Millä sormella sitten?

Pikku-Kalle oli kaatunut ja tuli yltympäri likaisena kotiin.
- Mutta Kalle. Kuinka saatoit kaatua parhaat housut päälläsi, kysyi äiti.
- En minä millään ehtinyt riisua niitä.

- Meneekö täti pian asentajalle?
- Miten niin?
- Kun isä sanoi, että tädillä on ruuvit löysällä.

Isä katsoo Pikku-Kallen hyvää todistusta:
- Katsopas äiti Kallen todistusta. Minusta tuntuu, että hän on perinyt älykkyytensä minulta.
- No niin varmaankin. Minulla on ainakin vielä omani tallella.

Kallella on pahan näköinen arpi otsassa. Kaverit ihmettelivät:
- Mistä sinä Kalle olet saanut tuon haavan?
- Isän vika.
- Ihanko totta?
- Joo, olin lyömässä naulaa kämmenellä lautaan, kun isä sanoi, että käytähän poika vähän päätäsi.

Pikku-Kalle oli jäänyt jälki-istuntoon. Talonmies näki hänet, kun hän pääsi kotiin.
- Oletko ollut jälki-istunnossa?
- En, halusin vain välttää pahinta kotiinlähtöruuhkaa.

- Isä, osaatko sinä kirjoittaa pimeässä?
- Osaan minä.
- No, kirjoita sitten nimesi minun todistukseeni.

- Tässä on varpunen ja peipponen. Voiko kukaan sanoa, kumpi on peipponen?
- Varmasti se, joka istuu varpusen vieressä, sanoi Pikku-Kalle.

- Voisiko joku sanoa, minkälaisia pöytärukouksia teillä kotona käytetään.
- Minä voin opettaja. Meillä ainakin sanotaan skål, kippis ja pohjanmaan kautta.

- "Ville, kerrohan jokin esimerkki, miten vanhempasi ovat sinulle kilttejä?" kysyi opettaja tunnilla.
- "Minun isäni on lääkäri ja aina, kun minä saan selkääni, hän puuduttaa ensin takapuoleni."

- Kalle, olitko tänään kiltisti koulussa?
- Tietenkin äiti. Ei siellä voinut mitään tehdä, kun jouduin seisomaan nurkassa koko päivän.

Pikku-Kalle ryysti nenäänsä linja-autossa.
- Eikö sinulla ole nenäliinaa pikkumies? Kysyi eräs nainen.
- On, mutta en lainaa sitä kenellekään.

- Äiti, äiti, Kalle matkii kukkoa!
- Eihän se mitään haittaa. Antaa kiekua vaan.
- Ei Kalle kieu, vaan syö kastematoja.

Pikku-Kalle näkee Skotlannissa säkkipillin soittajan:
- Jos setä päästää sen irti, niin ehkä se lopettaa kirkumisen.

Erästä miestä syytettiin murhasta. Hän puolustautui oikeudessa:
- Kerroin vain vitsin, ja uhri kuoli nauruun.
Tuomari ei tietenkään uskonut miestä. Tuomari vaati kuulla vitsin. Syytetty varoitteli tuomaria:
- Tekin kuolette, jos vain ymmärrätte vitsin.
Hän suostui lopulta. Syytetty meni takahuoneeseen tuomarin ja kahden poliisin kanssa. Kun hän oli kertonut vitsin, kuului oikeussaliin äänekästä naurua. Tuomari kuoli. Viikon kuluttua iltapäivälehdessä oli otsikko: "Kaksi poliisia kuoli nauruun".