Ajatukseni virta
Pyörii paikallaan
Synkissä vesissä
Ilman valoa
Sen keskellä
Koitan pääni pitää pinnalla
Virran viedessä
Kohti syvää pohjaa
Tuntuu ettei voimani riitä
Vaikka yritän pyörteestä irtautua
Se vetää minut takaisin
Uudelleen ja uudelleen
Aamuisin napin suuhuni heitän
Sen pitäisi minua helpottaa
Jaksaa kantaa päivään parempaan
Pois pyörteestä raskaasta
Mietin olisko helpompi vain
Antaa periksi ja hukkua
Pääni pinnan alle painaa
Silmät suljettuina huokaista
Pyörteen minut mukana viedessään