Itsensä etsimistä pimeässä...
Aina välillä sitä alkaa miettimään että miksi ihminen tekee niinkuin tekee... Ja kun jälkikäteen alkaa tutkimaan ja pohtimaan tekojaan ja ajatuksiaan havahtuu siihen tosiasiaan että senkin vähän mitä on olettanut tekevänsä pyyteettömästi ja pahaa tarkoittamatta onkin tosiasiassa vain luonut syvällisiä traumoja ja syviä haavoja kaikinpuolin...
Tässäkohtaa astuu kuvaan allekirjoittaneen halu olla ystävällinen, huomaavainen ja erityisesti halu luoda hymyä mailmaan on saanut ruman käänteen vain siksi että itse ei tajua olevansa painostava ja jopa häiritsevän päällekäyvä...
Mikä saa tosissaan ihmisen ihastuksissaan sekoamaan niin totaalisesti että millään ei ole väliä kuin sillä että saa edes pikkiriikkisen toisen huomiota osakseen joka sittemmin on vain totaalisen mahdotonta koska vastapuolta ei nappaa millään tasolla...
Sitten kun tämän huomaa niin mieli on maassa, miettii asioita joista avoimesti puhuessaan monia on laitettu valkotakkisten henkilöiden toimesta pakettiin ja kruunattu koko show tarjoamalla taika nappeja jotka saavat paketoidun henkilön olemaan porkkanan ja kaalin kanssa samalla tasolla mailman menon kanssa, tosin ilman että ketään hänestä oikeasti hyötyisi, toisin kuin porkkanan ja kaalin suhteen...
Allekirjoittaneen olo on juurikin nyt sellainen että hyödyllisyysarvo nyky yhteiskunnassa mitataan ylimielisen katseen ja kuolleen hylkeen välillä... Tosin sillä erotuksella että ketään ei oikeasti kiinnosta...
Ja ne joita kiinnostaa eivät noteeraa, mutta ne jotka noteeraavat eivät osaa sanoa juuta tai jaata...
Iloinen mieleni jaksaa ja kestää kuitenkin vielä, vaikka aika-ajoin on olo että huumori meinaa loppua kesken ja kärsivällisyys siinä ohella... Joten raakasti sitten vain isketään idlaus vaihde päälle ja vain ollaa, uidaan itsesäälissä ja moralisoidaan itseämme kunnes alkaa hymyilyttää...
Tässä nyt tosiaan vuosikymmenen kohta pieniä ilonhetkiä huomioimatta on tarvottu vailla valoa tunnelinpäässä... Vain voidakseni todistaa että ei minulle tunnu täältä paikkaa löytyvän... Ikuisen turpaanoton kohteena oleminen on loppupeleissä kivaa jos sen oikeasti pää kestäisi...
Toki omat tekoni myös vauhdittavat tätä paskassa tarpomista, mutta ei se nyt jumalauta oikeasti näin vaikeaa voi olla... Mutta näköjään on... Sinänsä sääli...
Täällä kuitenkin valon tavoittamattomissa tarpomistani hymyssä suin jatkaen kunnes selkäranka, joka kieroksi on luotu, ei enää jaksa taakkaa kantaa...
Täältä jälleen tähä...
No eipä se...
...taas yllätyksenä tule että olen raahannut itseäni sokeasti kohti varmaa tappiota? Ja vaikka onnistumisen mahdollisuus on häivävän pieni niin silti askeleeni ei laahaa vaikka tiettyä epävarmuutta ilmassa aika-ajoin onkin...
...mutta mikä saa jatkamaan vastavirtaan kahlaamista? Totaalinen sokeus täydelliselle mahdottomuudelle? Silkka tyhmyys? Usko itseensä? Halu tavoitella parempaa? Kunnianhimo? Vaiko vain se että ei tiedä helpommasta ja mahdollisesti pienemmällä riskillä saavutettavasta korvikkeesta..?
...totuus on että jos kuitenkin onnistun tavoitteissani vaikka kaikki minua vastaan olisikin ollut niin palkitseeko se kaiken vaivan jonka olen asian eteen tehnyt? Vaiko nielenkö vain ylpeyteni saavuttaessani tavoitteeni jota luulottelin palkitsevammaksi kuin mitä se sitten oikeasti olikaan...
...sinällään tämä pakkomielle kulkea omaa polkuaan on raskasta ja välillä on alkanut tosissaan tulemaan olo että 25v edestä olen rämpinyt systemaattisesti valtavirtaa vastaan ominpäin, saavuttamatta toisaalta mitään muutakuin oudon, välteltävän ja vastenmielisen persoonan leiman? Kolikon kääntöpuolella tosin on hymyilevä ja liian kiltiksi väitetty persoona joka ottaa jopa vapaaehtoisesti osumaa muiden puolesta...
...toki taival on tuonut mukanaan loistavia ystäviä ja kavereita, vapaan ajattelutavan, halun ymmärtää, olla oma itsensä, tietyn tasoisen verbaalisen lahjakkuuden ja sosiaalisuuden kommunikoidakseni ympäristöni kanssa...
...mutta millä hinnalla olen oma itseni ollut? Tuloksellisesti varmasti moni voisi sanoa että turpaan on otettu oikein olan takaa ja kiltteyttä on ruopattu roppakaupalla väliinpitämättömille vientimarkkinoille... Silti kuitenkin jaksan hymyillä, yrittää ja taistella...
...suurin ongelma joka on eteeni osunut, kuuluu empatia osastolle... En vain kykene tuntemaan moista ketään tai mitään kohtaan... Toki samaan astiaan kuuluu myös tietyn tasoinen tunnevammaisuus, joka tosin onneksi ei ole aivan täysin absoluuttinen, ainakaan vielä...
...eiköhän 5v päästä olla taas fiksumpia aiheen suhteen ja joko nauretaan että olipa tuolloin asiat heikosti taikka sitten mietitään että missä meni vikaan ja syöksykierrettä ei kyetty pysäyttämään ja tilanne on nyt mikä on...
Taustalla Soi
Dream is gone...
Juuri kun alkoi tuntumaan että homma on hallinnassa, tilanne muuttuu radikaalisti...
Yksinkertainen asia voi muuttaa koko laskennallisen kurssin suunnan todella vankasta suuntimastaan kohti totaalista tuntematonta, ilman taustan turvaa, ilman varasuunnitelmaa, ilman mitään varmuutta...
Edelleen totaalinen tunteettomuus pitää pintansa, mutta mielihalu tuntea jotain alkaa tulemaan pintaan, vain ihminen johon tämän ainutlaatuisen eleen tahtoisi kohdistaa puuttuu...
Kuten on jo puuttunut vuosia...
Vaikka olenkin totaalisen itsevoiva persoona ja en juurikaan muiden sanojen mukaan etene niin silti veri vetää tästä jumalaisesta kurjuudesta nimeltä erakoituminen tyystin massojen sekaan sosialisoitumaan ja luomaan uusia kontakteja...
Mutta en ole kuitenkaan luonteva massojen seassa, en tiedä mistä tämä johtuu mutta asia häiritsee minua suuresti... En tunne oloani mitenkään tyytyväiseksi kansan keskellä... Sponttaanisti minulla on kivaa ja nautin päämääräisesti hauskanpidosta, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta haluaisin vain kaikkien katoavan, täysin vailla varoitusta ja jäädä siihen miettimään häiriintyneitä ajatuksiani...
Viikonloppua edeltäneenä aikana Astin risteilyllä ajatuksiani kehuttiin vuolaasti ja mielestäni jopa liioitellusti, mutta vaikka kuinka avauduin ja koitin kuvailla asioita, minua ei ymmärretty, koitettiin vain ymmärtää ja todettiin että olen liialti edellä aikaani ajatuksieni kanssa, henk.koht. mielipiteeni on että paskat, olen vain omintakeinen ja en ajattele niinkuin valtaosa ajattelee...
Tosin mietityttämään on alkanut että miksi pohdin asioita päässäni niin paljon, kuitenkaan ajautumatta sekoamis pisteeseen tai muutenkaan skitsofreeniseen tilaan itseni kanssa koittaessani havainnollistaa asioiden eripuolia erinäkökohdista ja eri lähtökohdista...
Miksi olla jotain mitä ei ole jos voi olla oma itsensä? Kuitenkin menettämällä siinä samalla paljon, mutta mahdollisesti luomalla jotain uutta ja erilaista, mielestään parempaa, toisaalta jotain mitä ei koskaan olisi tarve keksiä, mutta oman henkilökohtaisen kehityksensä puitteissa pakollista metodia kuvastaa itseään, ilmaista itseään ja olla jotain massan keskellä kenenkään huomaamatta...
Ja hetkellä jota ei odota kohtaa ajatuksen päässään joka kumoaa kaiken aijemmin pohtimansa vailla järjen hiventä keskellä ei mitään... Samalla kaataen mailman kuvansa totaalisesti ja saaden itsensä toimimaan totaalisesti vasten omia periaatteitaan...
Tämä kaikki vain siksi että voi jossain vaiheessa jälleen todeta olleensa niin väärässä kaikesta että tekisi mieli olla tonttu ilman käsiä ja rynniä seinien läpi pelottelemaan humalaisia ihmisiä...
Perimmäisenä itseltään vain kysyen: Miksi olet yksin?
Ei se sit menny iha niinku piti...
Jeps...
Ja ysk varma juttu on että: Ei enää viinaa tälle jantterille tänne jos on varmaa ettei massussa ole murkinaa alla...
oon taas olla oma itteni...
Olin sitseillä kuten edellisessä postauksessani ilmoitin...
notta helvetin mukavaa oli mutta voi helvetti sentään sain kivan semi kännin päälle ja pippaloitten päättyessä ja jatkoille matkasessa semi muuttui humalaksi...
mutta aikakoneella hiukan palaillen todettava on että estin ainakin yhden tappelun alkamasta ja otin rähnäosapuolen mesoomiset itteeni (nenä on muuten kippee ja puku paskanen) mutta en sit taas elehtiny mitenkään, taisin vaan vakiona hymyillä... Olis pitäny varmaan vaan litata jantteri kanveesiin... Toisaalta parempi näin... (hajotus iskee jos kuulee et samannen sankari on sit riehunu viel myöhemmin)
Notta kuitenkin päätin vetää reilusti myllypurossa täydellä skaalalla ryynit metroon, törkeellä virneellä hymyilin jolleen mammalle heti perään ja nohevasti tokaisin "it was the other guy!!" ja haihduin kontulassa metrosta ja mummo jäi o_0
Notta kämpille pääsy onkin sitten jo enemmänkin mysteeri... oon näköjään laatannu matollekkin... Tosin ryynejä ei oo mukana... Eli oon siis tyhjänny massunu kunnolla sinne metroon... Ja oon sit tyhjänny ton 0.5L minttuviinankin ennen tirsaamaan alkamistani...
Toisaalta kämppis ilahtuu varmasti kun oon nukkunu sen punkassa... Kun en tosiaan oo näköjään uskaltanu tuonne parvelle...
Mutta mikä on kaikkein absurdeinta tässä niin oon jumalauta vieläkin kännissä... Päässä heittää ihan vitusti ja on hilpeä olo... Ja se että heräsin seiskalta aamulla virkeänä mutta kännissä...
Ainoastaan piilolinssien sijainti häirittee... Ne ei todistettavasti ollee päässä... :D ja silmiin sattuu edelleen... :D
Että normi ehtoo ja todistettavasti oon kuolevainen sittenkin ja helvetin tyytyväinen siitä... :)
Krapulan oireita ei ole... Vaan joko murkinaa tai viinaa sannoo massu... :D
Ps. ailahteleva viinapää on toisaalta paska juttu
Ja vain koska saat kysyä....
...niin otsikko on tuollainen.
Mutta jees... koulu on sitten tosissaan paria koetta vajaa kuollut ja kuopattu... Seuraavan kerran sitä sitten ollaankin Metropolialaisia määlyjä...
Ja tämä nyt ei sitten taas merkitse mitään...
Sama meininki, uudistuneilla kujeilla ja eri firman nimellä... No Big Deal...
Mutta toisaalta oli mielenkiintoinen vuorokausi...
vuosien odottelun jälkeen pari tirppaa iski mulle viestiä ja tästä tää sitten taitaa lähtee ja edetää siihen saakka että pettyvät varmasti... :D
Eli todettava on että ihkubosin sisältö toimii ja saa naikkosia mieltämään että minuun kannattaa tuhlata aikaansa että saa varmasti pettyä... En voi käsittää mutta jos tälleen pillua saa niin mikäs tässä ollessa... :D *sarkastista naurua ja Mr.Bunrs "Exellent"*
Toisaalta olen liikaa kiltti enkä kykene moiseen... Saatan siis jopa katsella leffan ennen kuin isken sormeni kiinni lihaan... :D (SIKA!!!1)
Mutta tiiä sitten miten tää logiikkani toimii kun muutama kaveri kummastelee... Tosin mua kummastuttaa kuin heet on mulle olevinaan kateellisia kun vaan naikkosia täällä neitässä naurattelen... :D Mitään konkreettista en oo saanu aikaan... Tai en siis oo ees hakenu, jne... :D
Tosin sitä päivää ootellessa kun NEITI X pyytää mua kupposen äärelle... :) Sitten ollaan menossa jos ei olla töissä tai perse muuten vaan auki... Heh heh... :D
Ja sitten astialta seuraavalle ja lapiolla legendaarisesti kalloa läimimään:
Edessä olisi tänään Sitsit
(Sinulle sivistymätön, Lue:Sitsi ohjesääntö)
Ja pelottaa että taitaa homma mennä sopan kittaamiseksi... :D Ja joutunee sitä sitten varmaan syömääkin... Ja todella paskalla säkällä voi tulla jopa naurua muistuttavia ääniä vaikean hymyilyn jälkeen... :D
Ja sitten jänskätään mielellään suhteellisissa sooseissa että päästäänkö Kulta vaiko Ronssi otteluun... :D Vaiko ollaanko vaan tiedottomassa tilassa... :D
Anyways... :)
Maanantaina alkaa jippii jippii kesätyöt... *Maximum hajotus*
Mutta pääasia et saan uusen luukun... :D Isken siitä sitten kuvaa kun saan siitä kivan kollaasin tehtyä... (isompi kämppä = isompi kasa paskaa) selkee?
Jep Jep...
Palatkaamme astialle taas kun kansalaisilla ei ole parempaakaan tekemistä... :D
-------------------------------------------------------------
PAIN - Stay Away
Stay away, stay away
Stay away, stay away
I'm on the road to nowhere, cause you're holding me down
Your urge for my flesh just scares me, don't you follow me around
You're walking in my shadows and in my shoes, every step I take
I can feel you all around, like the air I inhale
Sucking all my energy, you know you must feed of me
I'm starting to run dry
My body is all that I have left, all the things you said
Why do you do this to me?
Stay away, stay away
You got to stay away
Stay away, stay away
Get away
Stay away, stay away
I need to get away
Stay away, stay away
Get away
Creeping and crawling, drooling on me, every time I turn my head
I can't get you to disappear from me, you trap me in your cage
There's no way you're ever gonna stop, you're playing games for keeps
You're licking your wounds and swear to me, you would bury me deep
Your head is set to break me down, fuck me up and kick me out
You don't care what it takes
Vengeance is burning in your eyes
I know what you got on you mind
I really need to get away
Stay away, stay away
You got to stay away
Stay away, stay away
Get away
Stay away, stay away
I need to get away
Stay away, stay away
Get away
I can not get away from you, I see you
You need me, I'm not sad
I can't believe it
Stay away, stay away
You got to stay away
Stay away, stay away
Get away
Stay away, stay away
I need to get away
Stay away, stay away
Get away
City immeinen vastaan Landemailma
Varmaan parasta naurettavaa taas ihan hetkeen
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/240278.html
Lehmien laitumille paluuta siis odotellessa ja sitä kauhistelemaan sitten!!1
:D
Koska olen vitun laiska
Blogimerkintöjä löytyy alla olevasta linkistä
http://irc-galleria.net/blog.php?nick=ZIPPONIUM
Mutta kun tänne tulit niin nauti paskaisesta musiikista ^^
http://www.youtube.com/watch?v=_fop1lyfAlY
Purely Nothing...
Se on mielenkiintoista valaistua ja huomata olevansa... Ei mitään... Täysin olematon... Mutta silti samalla vaikuttaa niin monen ihmisen elämään... Pääpiirteittäin positiivisesti... Mutta tosipaikantullen kun pitäisi oikeasti toimia niin saamattomuus iskee, lamaannun, jään paikalleni ihmettelemään, tyhjyys täyttää mielen...
Niin voimakkaasti olen opetellut taistelemaan pienintäkin stressiä vastaan että hetken koittaessa lyön itseni mieleni syövereihin, uppoudun tyhjyyteen, vaeltamaan pois, vaeltamaan kohti tuntematonta...
Se mitä edessäni on, en kykene muotoilemaan sanoiksi, näky on sekava, periaatteessa se ei ole mitään mutta samalla se on kaikki...
Häivähdyksiä menneestä, onnellisia hetkiä, Déjà vu ilmiöitä, täysin järjenvastaisia tapahtumahorisontteja, meren mutaa, sanoin kuvaamaton yksinäisyyden tunne visioina vailla vertaa, tuskaa taivaallista...
Joskus tuntuu siltä että etsin vain sitä jotain mikä saa minut aidosti oikeasti rentoutumaan, laskemaan suojansa, riisumaan aseensa, hymyilemään vilpittömästi...
Tiedän olevani jotain mitä nyt en ole... Mutta en kykene sitä nyt ilman puuttuvaa tekiää vapauttamaan...
Menneisyys on taakkani, tekoni minut muovanneena, mitään häpeämättä, mutta jonkin minua estäen...
Saamattomuus, täydellinen saamattomuus...
Se mitä nyt haluan on vain luulojen ja maallisten halujen sokaisema todellisuus jolla ei ole mitään tekemistä sisimpäni kanssa...
Kaikki mitä teen tuntuu teennäiseltä ja merkityksettömältä... Välähdyksiä koen jotka oloani helpottavat mutta en kykene niitä tulkitsemaan, ne eivät kestä niin kauaa että kykenisin niitä tulkitsemaan, mutta tiedän kokeneeni oloni henkisesti parannuttua...
Eniten minua tällähetkellä pelottaa se negatiivinen energia jota olen liki kahden vuosikymmenen ajan sisälleni sulkenut sitä minnekkään purkamatta, nyt sen noustessa pintaan on todettava että se pelottaa... Tiedostan että omaan hyvin järkkymättömän itsehillinnän, tai siis omasin...
Olo on että kun joku tai jokin minut saa vapauttamaan tämän energian on minulla suuri ongelma hetkellisesti, kenet olen tappanut, minkä tuhonnut vaiko olenko siitä hetkestä lähtien vain vaeltava aikapommi lopullista räjähtämistä vailla... Vaiko kykenenkö hallitsemaan tilanteen ja vapauttamaan tämän energian hyödyllisesti...
Totuus on se että en tiedä...
Se mikä on mielenkiintoisinta, sulkeudun kämppääni helposti päiviksi ilman mitään kosketusta ulkomailmaan, välillä en muuta tee kuin kommunikoin tavalla tai toisella... Mutta yksi asia jonka olen tässä pidemmällä ajalla huomannut, en hymyile laisinkaan ollessani yksin... En yksinkertaisesti kykene...
Moni tietää että minulla ei mene juurikaan mikään putkeen ja tyylikkäästi epäonni seuraa minua uskomattoman voimakkaasti... Mikään ei suju ja jos niin meinaa niin sitten tippuu tavalla tai toisella nurkan takaa pommi joka lakaisee sen mahdollisuuden onnistumiseen...
Mutta useasti syy on ollut yksin minun itseni kun en ole tajunnut tehdä jotain tai ajatellut loppuun saakka... Tosin olo on että negatiivinen energia jota säteilen hyvinkin voimakkaasti ympäristööni kyynisellä asenteellani, olemuksellani ja ihan noin muuten vaan tiedostamattani saa myls mailman minua siitä rankaisemaan...
Ehkä siksi erakoidun erakoitumistani...
Vajoan alaspäin vajoamistani pohjattomaan pimeyteen...
Kulissi on aina kulissi ja nyky yhteiskunnassa se on pakollinen asia, menipä kuinka vituilleen vain...
Suuri tabu mennä väläyttämään että aidosti ja oikeasti homma kusee... Kansa katsoo silmät ristissä taikka ei ota tosissaan...
Niin tai näin, huvituttaa että kuinka niin suurella osalla tuttavistani ei koskaan ole oikeasti todellasuuria ongelmia missään muodossa, vain pieniä ongelmia joista asenteella, positiivisella suhtautumisella, jne selviytyy tyylillä... Toki on niitä joilla menee niin huonosti että on jo luovutettu ja kaivetaan jo omaa hautaa...
Toisaalta minua on neuvottu elämään kuin eläisin viimeistä päivääni, jos näin tekisin... Minua ei olisi enää... Ei ainakaan täällä teidän seurassanne, vain muistoina hämärinä...
NINE INCH NAILS - "The Line Begins To Blur"
There are things that I said I would never do
There are fears that I cannot believe have come true
For my soul is too sick and too little and too late
And my self I have grown to weary to hate
The more I stay in here
The more it's not so clear
The more I stay in here
The more I disappear
As far as I have gone
I knew what side I'm on
But now I'm not so sure
The line begins to blur
Is there somebody on top of me?
I don't know I don't know
Isn't anybody stopping me?
I don't know I don't know
Well I'm trying to hold my breath
I don't know I don't know
Just how far down can I go?
I don't know I don't know I don't know
As I lie here and stare
The fabric starts to tear
It's far beyond repair
And I don't really care
As far as I have gone
I knew what side I'm on
But now I'm not so sure
The line begins to blur
Anyone else but me!
Notta peijakas juu nääs ja silleen...
Mul o taas sellane olo et vittu... :D
Tosin sarjassa niin et meinaa naurattaa nii pal et ei ees ilme värähä... (miettikääs sitä si)
Energiaa taasen on ihan vitusti mikä sinänsä on helvetin hazardia kun ei täs oo tullu syötyä kunnolla sitten tiistain... Hmm... :D
Tolkuttomasti on kansaa kanssa laivalla... :D JA hiukke mälsistää myös se...
Toisaalta taas kun miettii niin sellane ÄIJÄ paskanjauhanta ehtoo olis vitun jees ilman pelkoo et tarttee mennä baariin... Ja jos viel ampuu enempi ohi niin totean et vieläpä ilman viinaa... :D
Mutta koska menin ajattelemaan asiaa jo niin se ei tapahdu kiitos vakio paradoksaalisen apinoinnnin joka menee melkeen niin että kun sponttaanisti ajattelen suunnittelematta jotain niin yleensä... Siis aina homma menee jus niinkun ei haluais... Ei siis vastakohtana vaan päin vittua... :D
Mutta mutta mutta...
Tuli tuossa tavattua torstaina jännä täti... Jutteli kivoja ja silleen mutta hiukka sai olla silleen o_0 et mitäpä tuo nyt koittaa sit kertoa... Mutta kyllä se sieltä sit tovin jos toisen jälkeen tuli pienellä potkimisella... :D
Hiukka ehkä tuli itte kiusattua vielä mutta loppupeleissä tuttua purkkaa vaikka sanoikin etten tiiä mistään mitään... :D En jaksanu ees alkaa kinaamaan vastaan...
Mutta kivaa oli... :) keponen 2,5h meni että heilahti... ^^
Vappu ajasta on tulossa kevään mielenkiintoisin... Tavotteena on hiukka potkia itteensä päähän ja kokeilla opiskelia humalaputkea... Olis silleen kiitettävästi eka Helsinginkadun Appro, sit Laserpoint2008, sit The Risteily, sit Excursio Treelle, ja siit sit viikko vappu dokaamista... :D
Mut jos en voita sievoista summaa lotossa niin veän selvinpäin... :D
Nyt tähän tulee tovin tauko kun käyn paskalla mutta ette te sitä huomaa... :D
-> Tuli hyvä kakka
Jeps...
Mutta muihin päivän aiheisiin päästessä voi taas todeta kaiken menevän päin vittua ja näin hyvillä mielen hymyillä että NORMIPÄIVÄ!
Eräästä neidistä olisin mielelläni kuuleva enemmänkin kuin joskus jotain... Sinällään asia harmittaa ja väitän että tänä neiti tämän kyllä lukeekin ja naureskelee... :D
Mutta kyllä tätä joku muukin lukee... Mutta helvetin harva...
Virallisesti en edes tiedä että ketä tämä kiinnostaa? Jos ketään, kunhan nyt ajankulukseen vaivautuu lueskelemaan... :D
Ja niin mulla on torstaihin saakka taas aikaa elää kun en tehny sitä, tätä ja tota jotta kirous juoksentelisi seuraavalle...
Mutta jäleen todistan että vitut... Heh...
Että näin...
Kun että ja mitä sit kesälle täs mietiskelen on että tuleeko neiti Vanisia tänne taas palloilemaan ja leikkimään loista luoden sosiaalista pahennusta kanssani ja jakaa aikaansa että myös koittaa kestää minua... :D
Anyways Konemetsä & Tuska ovat jälleen pakollisina edessä ja jos saan finanssit kuntoon niin Tuska on nelipäiväinen omalta osaltani tänä vuonna ja jos Konemetsä huhut pitävät paikkansa niin sekin sitten olisi reiskasti pitempi kuin sen 36h -> 60-96h ovat huhujen väitteet... Varmuuttahan ei ole... :D
Muuta paskaa sit ei olekkaan tiedossa tässä vielä... Enkä nyt usko että moista sit on tuloillaankaan...
Joitan hazardi keikkoja tietenkin saattaa ilmaantua ja niitä sit erinäisen budjetin kanssa kaavaillaan... ^^
Hyvällä lykyllä meitsi painaa kesällä kahta tai kolmea duunia yhtäaikaa ja on harvinaisen kuollut syssyllä mutta sitä massiakin on sitten ilmaantumaan päin... ^^
Toivottavasti...
Nyt tosin se ekakin duuni puuttuu...
Matka kohti forssaa on edessä tuossa tovin jos muutaman kulttua eli siinä 09:30 lähden mateleen keskustaan...
Joten tästä nyt taas alkanen touhuamaan jotain turhaa ja totean samaan vetoon että mulla on perkeleen hiihtoloma tulevan viikon et mua saanee melko heikosti kiinni täältä...
Mutta puhelimesta saa...
Toki saa sanoa sanasen jos tän nyt luit ja yleensäkin... :) Kiva se olis tietää ketä lukee ja kekkä vaan käy vilkasemassa... :D
Surullinen mies...
Elämä ilman naista näin miehen näkökulmasta on melkoinen paradoksi joka ainakin allekirjoittanutta hymyilyttää välillä melkoisesti...
Vituttaa suorastaan niin vitusti että melkein voisi mennä ja todeta että perkele...
Psyykkisesti päänuppi ns, hajoilee taas silleen kivasti...
Melkoisen jännäksi on lyönyt pelin kun ei sit mitään tunteita mihinkään suuntaan millään tavalla...
Ihastumisia sitäkin vähemmän...
Ja ehkä se pelottavin on että enää jäljellä tuntuu surraavan vain alkukantainen tunteeton lihan himo vailla järjenhiventä... Tosin sekin liian harvakseltaan...
Mutta kolikon toisella puolella oleilee se totuus että ei ole mitään väliä millään... Se paska missä vaeltaa ei haittaa itseään millään tavalla, mutta naikkosen perse repeäisi välittömästi...
Kun asiaa miettii niin toistan itseäni mielestäni aivan liikaa, kello on mitä on, taustalla mekastava musiikki on vähintäänkin häiriintynyttä...
Ja kun tässä mieleen pujahtaa että olisi tällä pallolla kokonainen YKSI ihminen kehen haluaisi tosissaan tutustua mutta se on vaan niin mahdotonta tällä ajan hetkellä...
Vaikka joku sanookin että ihmisä tulee ja menee niin se vituttaa suunnattomasti kun tahtoisi mutta ei voi...
Mutta onneksi tulee vielä se päivä kun tätä tuskaa ei tarvitse enää kestää, mutta kauanko sitä joutuu vielä odottamaan on sitten se toinen juttu... Tai siis kauanko te saatte minua vielä tällä pallolla kestää...
Hyvin pyyteetön immeinen olen ja tulen olevaan... Itseltäni tosin vaadin välillä liikaakin vaikka raa'asti tiedostan että istun vain tässä koneella tekemättä mitään, nauttien musiikista samalla unelmoiden asioista jotka ovat minulle täyttä absurdiaa...
Ja hauskintahan on aina se että ne tai SE ihminen jonka toivoisin näitä raapustuksiani lukevan EI näitä koskaan lue... Tai jos lukeekin niin käsittää asioita väärin, kuten aina tulee tapahtumaan...
Mutta eipä tässä konkurssissa enään tunnu mikään painavan... Oon hävinny tän pelin jo monta erää sitten... Mutta silti jaksan hymyillä vittumaisesti vastaantulioille...
Mutta raaka fakta on että jos tästä nyt lotossa miljoonan muuaman voittamaan niin ei mua näkyis/kuuluis missään... Jumiutuisin omaan yksinäisyyteeni... -> Tämä paskassa ja onnettomuudessa vaeltaminen saa minut jaksamaan ystävien pariin...
Mutta toisaalta pelottavan hyvin olen symbioosiin päässyt näiden piieläinten kanssa... Ne tarjoavat minulle seuraa ilman lämpöä, ymmärtäväisyyttä, jne... Eli juuri sitä käänteistä mitä "naiselta" voisin saada...
Pelkkää muttaa, muttaa, muttaa ja taas kerran muttaa toisensa perään...
Olen tottunut saamaan selkääni, häviämään, jne... Mutta mitä minä tällähetkellä haen? No totaalista climax turpaanottoa kaikkialta yhtäaikaa, taakkaa jota en kykene kantamaan, lopun alkua...
Toisaalta mikä pahan tappaisi...
Se että nyky elämäntavoillani elelen ehkä vielä sen 20v niin enköös mää vittu pysy hengissä liki 100v kärttyisäksi papparaiseksi...
Mutta silti kaikki tämä kaikki avautuminen liittyy tavalla tai toisella naiseen... Mutta osaltani asia ei ole niin helppo... Minä tosissani kerään ongelmallisia naisia puoleeni... Ehkä haen haastetta elämääni mutta en tietoisesti...
Haluaisin vain löytää hänet jonka ajatusmailma täsmää omani kanssa... Tosin ei tule tapahtumaan tässä elämässä... Ja nekin jotka olen profiloinut erittäin sopivaisiksi ovat omalta kannaltaan iskeneet ilmoille että turhaan siel kuikuilet...
Tosin eipä näitäkään montaa ole ollut...
Hauskaa tosin on se että lihallinen himokin on hallinnassa... Liiankin hyvin... Toisaalta se että koska se sitten lyö ruudulle niin että sekoaminen on välitöntä onkin toinen juttu...
Toisaalta vittujakos väliä... En minä tätä palloa pyöritäkkään... Virallisesti en usko että koskaan tulen olemaankaan mitään mitä ketään muistaisi enää huomenna...
Toki nyt minut muistetaan, mutta tosissaan: muistaako minua kukaan oikeasti enää huomenna jos minua ei enää tuolloin olisi?
Ei minua kukaan kaipaisi helposti viikkoihin/kuukausiin jos tästä nyt tipahtaisin...
Se että hukun vain yks kaks pariksi viikoksi ei ole ennenkään ketään hätkäyttänyt...
Nyt menen savukkeelle tämän häiriintyneen kirjoitelman tehtyäni ja todetakseni että tästä se avautumisien läjä taas alkaa...
Palaamisiin...
© Kuvake.net 2004-2024.
Linkkivinkit