dragonheart

salil oli taas tämmönen jätkä vartalo ohuempi ku mun reisi, reisi ohuempi ku mun hauis, hauis ohuempi ku mun ranne.rasvattu naama, kyynärvarteen tatuoitu semmonen söpö ykssarvinen(seki jossain liikkees otettu kalliil summal mut ei huolta isi maksaa), puol pitkät kahel väril värjätyt sivul kammatut hiukset ja naamas ei varmaan kasvanu koskaan karvaakaan tai jos on ni yks ja seki ajettu pois gilettel. ei mitään karuj tatuointej (vaan isin maksama ykssarvinen), ei arpii. teki penkis 60kg:lla 5 toistoo siirtys ylätaljaan 30kg:lla 8 toistoo ja siit sit jumppamatol tekemään naistenpunneruksia :/ ja sit kaikki muijat kuolaa tommosten tyyppien perään :O (murrr.... rupee suututtamaan ku kirjottaa tästä aiheesta)miks muijil ei nykyään kelpaa parrakkaat/viiksekkäät miehet joil on kalju/siili ja näyttää miehiltä ja miks ei melkeen kellekkään paitsi homochätin bottom äijille kelpaa iso mahaset ja muuten timmit karjut jotka ei tosiaankaan oo mitään pakkasen raiskaamii pulkannaruja(aika monet naiset tykkää tämmösistä narupelleistä). mihin on kadonnu kunnioitus arpia kohtaan jotka on monissa taistelussa ja elämäntilanteissa hankittu, naiset tykkää enemmän äijist joil on ihan siilee iho joka on rasvattu. tatuoinneist tykätään nykysin vielki paljon ehkä enemmän ku ennen ja ne on saanu hyväksyntää/suosioo ja se ei oo enää mikään merimiesten/linnakundien juttu yksistään. naisil sopii semmoset söpöt ja hienot kukkaset ,perhoset,ykssarviset ynnämuut mitkä on liikkees otettu mut miehil ruvennu näkemään sellasii. WTF! mul on humanoidipääkallo tatskaa tähti tatskaa ja kiinalaistkirjotustakin iholla ja ne on lukuisten ryyppy reissujen seurauksina saatu ja kotitekosii, ne ei oo ehkä joittenki mielest hienoja ja naiset ei ehkä arvosta enää tämmösii tatskoja mut mä oon ylpee niistä koska niist tulee mieleen kultaakin tärkeempiä muistoja, naiset ehkä jopa nykysin paheksuu tämmösii tatuointeja. ja sit ne hampaat harjattu ja jollain ihme poppakonsteilla saatu niin kiiltäviks ja hiukset muuten mustat mut päällä vaaleit raitoja voi perkele ku ne raidat kiils, ne kiils melkeen enemmän ku mun kalju. en tiiä mitä poppakonstei niihinki käytetty. siis mä oon ollu aina ylpee mun hampaista, kaks meni tohjoks ku mut hakattiin sillon mennees elämäs ku käytin rajusti päihteitä, mut en itke sen takii ja sen lisäks ollu vaan yks reikä ja seki viisauden hampaas joka poistetaan mut kummastuttaa vaan enemmän ja enemmän ku nykyään ei saa naiselt pusuu melkeen millään jos on hampais jotain vikaa ellei sit sano et on rikas jääkiekkoilija ja sit tämmöset kiiltohampaat joil on viel rahaa ku isi maksaa ni saa pusuja, on mullaki rahaa ku saan eläkettä. ei ehkä paljoo mut tarpeeks et saan maksettuu jollekki muijal, et saan pusun (mut en alennu siihen) :< joo ei mulla muuta ku et terveiset teille muijille voisitte ruveta kattomaan myös meidän tosimiesten perään ja unohtaa hetkeks ne "söpö hymy" pojat ja pulkannarut. KIITOS! :D(huh valmista, tuli tämäki sit kirjotettuu, jotenki helpottuneempi olo eikä vituta enää)

monena yönä viikossa kohtaan kuoleman. se tulee luokseni kiduttaa minua hetken ja sanoo aikasi ei ole vielä. olen turta tässä piikki ja pilleri helvetissä. kaikki vaan hajoaa käsiini. en saa mitään aikaiseksi ja vaikka saisinkin niin kukaan ei ole juhlimassa kanssani niistä asioista joista olen ylpeä. olen huomannut että ainoat ihmiset jotka tässä synkässä ja kolkossa maailmassa välittävät edes vähän minusta ovat sukulaisiani ja perheenjäseniäni tai sitten jotenkin yhteiskunnan ulkopuolisia. silti minun on todella vaikea surra ja itkeminen on lähes mahdotonta. tämän kaiken tuskan ja murheen keskellä pystyn vain nauramaan. kiitän teitä kaikkia todellisia ystäviäni jotka olette olleet tukenani ja kannustamassa minua näiden vuosien, kuukausien ja tuntien aikana. ja haluan kiittää myös perhettäni ja sukuani kiitos teille kun olette aina rakastaneet minua. KIITOS

monena yönä viikossa kohtaan kuoleman. se tulee luokseni kiduttaa minua hetken ja sanoo aikasi ei ole vielä. olen turta tässä piikki ja pilleri helvetissä. kaikki vaan hajoaa käsiini. en saa mitään aikaiseksi ja vaikka saisinkin niin kukaan ei ole juhlimassa kanssani niistä asioista joista olen ylpeä. olen huomannut että ainoat ihmiset jotka tässä synkässä ja kolkossa maailmassa välittävät edes vähän minusta ovat sukulaisiani ja perheenjäseniäni tai sitten jotenkin yhteiskunnan ulkopuolisia. silti minun on todella vaikea surra ja itkeminen on lähes mahdotonta. tämän kaiken tuskan ja murheen keskellä pystyn vain nauramaan. kiitän teitä kaikkia todellisia ystäviäni jotka olette olleet tukenani ja kannustamassa minua näiden vuosien, kuukausien ja tuntien aikana. ja haluan kiittää myös perhettäni ja sukuani kiitos teille kun olette aina rakastaneet minua. KIITOS