No tulipahan sitten taas vaihteeksi käytyä katsomassa Oulun Jalometallin tarjonta. Ja hauskaahan oli, kuten arvata jo saattoikin. Perjantai meni pikku tuiskeessa, mutta muisti on tallella. Samaa ei kyllä voi sanoa lauantaista. :) Silloinkin aloitettiin ystävän kanssa jo hyvissä ajoin maistelemaan ja loppupäivästä sitten keskityimme enemmän siihen alkoholin juontiin, kuin itse bändien kasteluun. Jatkoillakin olemme käynneet kuulemani mukaan, en vain itse sitä muista. Ja eilen olikin sitten sen mukainen olo. Tarkoitukseni oli lähteä hyvissä ajoin aamulla junaan, että pääsen kotiin. Eihän minusta siihen tietenkään ollut, kun oli jumalattoman pahaolo, ei muutakuin oloa vähän parantelemaan kunnon pitsalla ja vähäksi aikaa vielä nukkumaan, että joskos se olo sillä helpottaisi. Ja illan päälle olin kuin uusi ihminen, enkä näyttänyt enää haudasta nousseelta. Eivät ihmiset junassakaan sitten niin pahasti katsoneet, kun tajusin sentään pitää turpani tällä erää kiinni. :)
Seuraava reissua Ouluun jo odottelenkin, joskos silloin vaikka tajuais ottaa vähän nätimmin tuon viinan kans.
Miksi taas tänään tuntuu siltä, etten varmaan ikinä pysty unohtamaan niitä mokia, mitä joskus tein. Ja tein todellakin pahasti. En vain saa sitä miestä ulos tuolta pääkopasta. Jos vain tietäisin, mitä hän minusta ajattelee oloni ehkä helpottuisi. Vaikka miksipä hän minusta välittäisi, minähän se annoin ymmärtää ettei enää kiinnosta. Blääh. :(