ilona2

Pieni sydän, pieni maa,
pienet jalat tallustaa.
Ystävää etsimässä,
heinikossa kierimässä.
Läpi kuuman aavikon,
tie vie sen lohduton.
Kunnes lapsi tajuaa,
ei ystävyyttä ostaa saa.

Ystävyyden enkeli,
ystävien yllä lenteli.
Kun tuli katkeruutta riitaa,
enkelin siipi katkesi.
Kun ilkeiyden sana raapi,
enkelin siipi hajosi ja enkeli maahan putosi.
Kun syntyy sopua ja rauhaa,
enkeli valkeat siivet saa ja ystävilleen onnea tuottaa.

Mutta pian löysi sittenkin,
tuon oman pienen kaverin.
Lapsi tosi pienoinen, retkeäsi aattelen.
Onneksi enkelin näin mä ton,
se sun vierelläs aina on.

Enkelin siipiä varokaa,
ne tosi helposti katkeaa.
Mut jos te sitä autatte
ja rauhan riitaan solmitte,
niin enkeli toiveen antaa,
sulle pienoinen,
jonka se täyttää iloiten.

Miksi nykyään ihmiset vain sättivät itseään? He saavat muut tuntemaan kuin heidän elämässään ei olisi mitään järkeä. Aivan kuin he eivät olisi ikinä tunteneet iloa, onnellisuutta tai muita positiivisia tunteita.

Ehkä he eivät vain huomaa elämän pieniä iloja ja eivät osaa nauttia niistä tai eivät halua vain nähdä niitä.

On harmillista kuinka heidän mielensä valtaa suru, joka peittää iloiset ja onnelliset asiat alleen.
Ymmärrän kyllä sen, että ihmisille tapahtuu kaikkea ikävää ja pahaa, joka satuttaa heitä ja saa heidän olonsa tuntumaan paskalta. Mutta eikö siihenkin ole jokin raja vedettävä? Ei sitä nyt aivan pienen jutun takia tarvi sättiä itseään kuukausia? He ovat Kuitenkin yleensä hienoja ihmisiä ja älyttömän upeita persoonia!! :)
<3!!OLKAA ILOISIA!!<3

Tälleen nämä päivät menee ohi vilisten..koneella Datatessa ja miettiessä että mitä sitä tekis millonki..
Arjessa esim. koulussa sitä ajattelee että kun kavereita siellä on paljon niin kyllä aina joku huomais..mutta miten käykään kun menee keskelle käytävän seunaa istumaan varmasti näkyvälle paikalle? Kaikki menevät vain ohi eivätkä edes vilkase sinne missä tavallisesti ihmisiä muutenkin istuu,tällä kertaa vain minä..
Niin jäin aikas yksinäiseksi..