Näen talojen sortuvan,
raunioiden seisovan yksin tuuleessa.
Näen uupuneen voimien loppuvan,
auttajien luovuttavan.
Näen itkevät ja lohduttomat kasvot,
silloin muistan miksi teen tätä.
Jotta minun ei tarvitsisi nähdä enään yhtään itkevää lasta,
taikka surevaa perhettä.
En halua nähdä yhtään palanutta rauniota,
kuollutta,
kuitenkin niitä näen,
kestän sen koska jonkun on kestettävä.