pikku-neiti

Tekee mieli koko ajan itkeä ja huutaa, tai edes kuiskata, tätä pahaa oloa, mutta se ei onnistu. Olen taas askelta lähempänä eristäytymistä. En ymmärrä miksi teen sitä, kun siitä ei seuraa kellekään mitään hyvää. Se saa omanikin olon tuhatsatakymmenen kertaa huonommaksi. Viime yönä valvoin neljään asti miettien kaikkea, ikävöiden. Minulla on niin ikävä kaikkea. Tärkeimmät ihmiset etunenässä. En jaksa olla enää kotona, enkä missään muuallakaan. Kaikki päiväni menevät ei-mihinkään jättäen huonolle ololle paljon tilaa. En oikeasti jaksaisi olla täällä. Haluaisin niin vain lähteä johonkin ja unohtaa kaiken. I cause nothing but trouble.

MENNEISYYS vs. TULEVAISUUS

Menneisyys
en pelkää enää
ajateltuja tunteita,
tehtyjä tekoja,
kuluneita aikoja,
Ne on puhuttu selväksi, ehkä.
Toivotaan niin.

Pitäisi elää tätä hetkeä,
Suunnitella tulevaisuutta,
kanssasi.

Menneisyys on kuitenkin polku
joka auttaa meitä selviytymään
tulevaisuuteen,
siellä pitää joskus
käydä oppimassa omista
ja toisten virheistä.

Yritän käydä siellä,
vähemmän,
kunhan vain selviämme
yhdessä läpi elämän.

NYT TIEDÄN

Astuit unelmistani
elämääni
Ystävyys siteen tiukasti
minuun solmit.

Lopuksi vähän enemmän
halusimme olla.
Syntiä kanssas tein
koska luulin, että minua rakastat.

Ei
Sinä et rakastanut minua,
et ollut koskaan rakastanutkaan.

Sinulla oli hän,
jota rakastit koko sydämestäsi.
Luulin, että näin ei voi tehdä ihmiselle,
jota rakastaa
koko sydämestä.

Nyt tiedän, että voi.