Hyvää hiihtolomaa ihmiset! Tai niille, joilla se sattuu nyt olemhan. Tosin, eihän mulla mitään hiihtolomaa oo perskules. Lukulomaa tässä vietellään hyvin, hyvin innokkaasti =/ Argh. No, mutta kerrompas teille taas pitkästä aikaa tarinan. Tarinan mun hiihtolomasta, anteeksi, lukulomasta, joka nyt sattui olemaan perskules hiihtolomalla. Tiedossa ei ole lautailua, pulkkamäkeä, luistelua, hiihtoa jne. Vaan tiedossa on rankkaa lukemista. Tyyliin nenä-kiinni-kirjassa-Zzzzz.
Oon Akin luona (siis poikakaverin). Oon ollu täälä jo kohta viikon. Perjantaina MEINASIN mennä baariin, mutten mennykkään. Taas yks todiste siittä, että on vanhus! Mutta! Hain sentäs jo leiman yhteen baariin. Mutten enää sitte illemmalla jaksanu mennä. Syitä? 1. En halunnu mennä Akin kans. 2. Sisko ja sen kaverit meni liian hintavaan paikkaan. 3. Ei ollu ketään kavereita! Eli mun mielestä hyvät syyt? Lauantai meni tylsästi. Illalla olin yksin täälä Akin kämpillä, ko se kuskas pikkupenikoita.
Maanantaina Aki läks töihin kuuen aikaan aamulla. Heräsin ite kaheksan aikoihin ja aloin lukeen uskontoa. Ja luinki yhen kirjan! Akilla loppu työt kahelta, mutta se tuli kotio vasta puol neljä. Lähetin sille txtarilla ostoslistan: maitoa, mulle shampoota, leipää (koska kaapissa olevat leivät oli jo ihan homeessa!), mulle karkkia, mehua jne. Aki tuli siis puol neljä kahen ruokakassin kans. Se rimputti ovikelloa ainaki tuhat kertaa, mutta en jaksanu mennä avaan, ko aattelin, että se pääsee itekki sisälle. Onhan sillä avaimet. Sitte se alkaa remuamaan sielä. "Tule jo perkele avaamaan se ovi!!" Noh, menin avaan. "Vittu eikö sitä nopeammin ehitä tulemaan!!!" Ahaa. Kiva tervehys oli joo. Olin oottanu haleja ja pusuja, mutta ei sitte. Iltapäivä meniki ihan persiilleen, ko Aki kuorsas sängyllä ja mie kanavasurffailin.
Ihania nuo mammanpojat. Mitkä mammanpojat? No, miehet, jotka ei osaa tehä ite mitään ja joita pitää koko ajan passata. Mammanpojilla on liian huolehtivainen äiti. Äitit pitää poikiaan vielä pikkupoikina. Poikakaverini on mammanpoika. Ja nyt ku se on muuttanu kotoansa pois, niin ikävä kyllä, aina ku mie tulen kylään, oon äitin sijainen. Koko ajan kuulee: Teekkö mulle ruokaa, haekko mulle mehua, annakko mulle mun puhelin, voisitko vaihtaa kanavaa ko tuo kaukosäädin on 2cm päässä ja sitä ja tätä ja plaaplaaplaa! Onhan se ihan kiva passata omasta tahostaan, omasta alotteestaan. Mutta tuota jankuttamista nyt ei hullukaan jaksa. Ja vielä ku se möksähtää, jos en tee sitä mitä se haluu. "Sie et rakasta mua!" No ei nyt ihan. Pietin Akille eilen kunnon saarnan. Jospa se tänään ois kivempi.
Tänään en oo jaksanu lukee yhtään, tai vähän oon. Enkä eilenkään. Eilen mulle tuli kauhee siivousvimma. Piti tiskata ja siivota koko kämppä. Tosin, ei se hyövyttäny mitään, ko tää näyttää yhtä sekaselta ko ennen siivoamista. Ainaki tein hyvän työn.
Toivottavasti Aki veis mut tänhän sinne kiinalaiseen. Ollaan joka päivä oltu menossa, mutta eheeeei. "Katotaan sitte huomena, joo, mennään sittekki huomena!" Hmph.
