tiuku

lähtöaula on aivan tyhjä. siis aivan tyhjä aivan kaikesta. meijän baarista on noin 30 metrin matka tupakointikoppiin. ensimmäinen jurbo, joka tulee siihen tiskin taa jtn tuijottelemaan, kysyy voiko missään polttaa. mä vastaan, että voi, tuolla vastakkaisella seinustalla on tupakointikoppi. ja nyt mä haluan vielä korostaa, että näkymä tupakointikopille on täysin esteetön.

siltikin se jurbo, jota myös asiakkaaksi jossain paremmissa piireissä kutsutaan, kysyy, ai että missä, en mä näe?! mä käännän katseeni siihen ihmiseen. mun silmät on vähän pullollaan hämmästyksestä, että kuinka urpo toi ihminen oikeasti voi olla. sitten mä viiton etiäpäin, että näette varmaan ton pöydän ja valon ja noi laput tuolla, että se ois niinku se.

vois kuvitella, että näistä tilanteista selviää viimeistään tolla viittomisella, mutta ehei, ei meijän työpaikalla. jurbo sanoo, ettei se nää. siinä kohtaa mulla palaa hermot ja mun tekee mieli iskeä sen päähän kaikki lasit mitä siitä kuppasesta baarista löytyy, mutten kuitenkaan tee sitä, vaan tokasen, että käveleppä ihan vaan eteenpäin, että kyllä se lopulta tulee vastaan.

en vittu ymmärrä.