mulla haluttaa jotain, mutta en tiedä mitä.. on niinku olis hellyydenkipeä tai jotain, mut en oikeastaan halua sitäkään... haluan kokea jotain utta, jännittävää, yllättävääkin ehkä.. jotain erillaista.. :D haluan, että joku tekee minulle jotain mikä sekoittaa kaiken arjen.. toisaalta haluan vain käpertyä oman kullan kainaloon ja katsella elokuvia, jutella ja pitää kiinni.. haluan että hän ottaisi minut syliin ja pitäisi kiinni ja suojelisi kaikelta pahalta..<3
Asiasta kolmanteen.. oltiin tänään äidinkielen tunnilla ja puhuttiin juhlapuheen pitämisestä. Kaverini sanoi että kirjoittaa puheen minusta, kun minä menen naimisiin tai kihloihin, koska se on oikea juhla, kun en ole oikein vakiintuvaa tyyppiä.. näin hän minut luokitteli... onko tämä tosi.. olenko tuuliviiri, joka ei osaa olla paikoillaan..? jonka on pakko liikkua, kunnes liikun liian nopeaa ja lähden lentoon...? mutta ei kai ihmisen tarvi näin nuorena sitoutuakkaan.. siis tottakai voi, jos tuntee löytäneensä sen Oikean, jota rakastaa ja jonka haluaa viereensä loppuelämäksi, mutta voiko esim minun ikäiseni oikeasti tietää mitä on rakkaus? itse uskon, että voihan sitä tietää mitä on rakkaus, ainakin osittain... ihmistä voi rakastaa, mutta riittäkö se.? entä jos et saakkaan rakkautta takaisin? elätkö koko elämäsi rakastaen yhtä, vaikka oletkin muiden kanssa, vai voiko rakkaus loppua? vai onko sellainen rakkautta mikä loppuu? vai vaihtaako se "rakkaus" vain muotoaan..?
Huoh... tulipa syvällistä.. :D
