lolu

huh huh, nyt alkais tää rankin jakso. ei lukio ja ylioppilaskirjoitukset vielä mitään, mut lapsenlikkana kolme päivää putkeen on mulle aika rankka kokemus. ajattele, mä en varmaan ikinä halua lapsia ku pääsen takas hemmaan. :D no ei vaineskaan, onneks siskot ja veljet on niin ihania et tuskin niiden hoito nyt kovin rankkaa tulee olemaan. oi, saisinpa nopeesti koneen kotiin niin vois aina iltaisin istua koneella jakirjoitella päivän syntyjä ja syviä ylös.. :) mut, toivottavasti jouluna sitten saan. tai onhan mulla syndetkin kohta, mistä sitä ikinä tietää.. :D mut, sisko kutsuu, must gå. hejdo... ;)

juhlimassa on taas oltu joo, ja tänään uudestaan... :D sinkku elämästä nauttien päivä kerrallaan eteenpäin... ei jaksa enää yritää mitään sen kummempaa säätämistä, ku kuitenki se vaan kolisee kipeesti nilkkoihin ja kaatuu omaan yksinkertaisuuteensa.. :D menetin sen rakkaimman
"Voisin olla vihainen
Mut arvasin sen
Tää on mun Deja Vu
Oon kokenut tän joskus ennenkin
Ensin rakastuu ja kaikki onnistuu
Mä sut löysin viimeinkin
Tää on mun Deja Vu
Oon kokenut tän joskus ennenkin
Löytyy joku muu
Rakkaus lakastuu
Taas kaiken menetin."
Mut kesä tulee ja ikää tulee 18 vee täyteen, ei siis syytä huoleen... ja kaikki kesäkuun 13. Leville poroon, jos kiinnostaa..Tämä sinkkutyttö juhlii silloin synttärinsä..;)

mulla haluttaa jotain, mutta en tiedä mitä.. on niinku olis hellyydenkipeä tai jotain, mut en oikeastaan halua sitäkään... haluan kokea jotain utta, jännittävää, yllättävääkin ehkä.. jotain erillaista.. :D haluan, että joku tekee minulle jotain mikä sekoittaa kaiken arjen.. toisaalta haluan vain käpertyä oman kullan kainaloon ja katsella elokuvia, jutella ja pitää kiinni.. haluan että hän ottaisi minut syliin ja pitäisi kiinni ja suojelisi kaikelta pahalta..<3
Asiasta kolmanteen.. oltiin tänään äidinkielen tunnilla ja puhuttiin juhlapuheen pitämisestä. Kaverini sanoi että kirjoittaa puheen minusta, kun minä menen naimisiin tai kihloihin, koska se on oikea juhla, kun en ole oikein vakiintuvaa tyyppiä.. näin hän minut luokitteli... onko tämä tosi.. olenko tuuliviiri, joka ei osaa olla paikoillaan..? jonka on pakko liikkua, kunnes liikun liian nopeaa ja lähden lentoon...? mutta ei kai ihmisen tarvi näin nuorena sitoutuakkaan.. siis tottakai voi, jos tuntee löytäneensä sen Oikean, jota rakastaa ja jonka haluaa viereensä loppuelämäksi, mutta voiko esim minun ikäiseni oikeasti tietää mitä on rakkaus? itse uskon, että voihan sitä tietää mitä on rakkaus, ainakin osittain... ihmistä voi rakastaa, mutta riittäkö se.? entä jos et saakkaan rakkautta takaisin? elätkö koko elämäsi rakastaen yhtä, vaikka oletkin muiden kanssa, vai voiko rakkaus loppua? vai onko sellainen rakkautta mikä loppuu? vai vaihtaako se "rakkaus" vain muotoaan..?

Huoh... tulipa syvällistä.. :D

sviiiik... mulla on stressi päällä... :S tuntuu et kaikki pitäis keretä tehdä, mut mitään ei ehdi ku kaikkea on niin paljon... ja sit ku sulle annetaan aikaa tehdä esim. jotain maantiedon potrettia (kuten nyt) niin sä teet kaikkee muuta ku sitä (niinku mä nyt). mut, kuten joku viksu joskus keksi... ELÄMÄ ON! kaikki on hyvin, eli ei valittamista, mut stressaa vaan asua porukoiden vahtivien silmien alla... aloin täsmiettiin, et varmaan tekisin kotityöt jos joskus saisin olla vaan ihan rauhassa ilman et koko ajan patistetaan johonkin..:D mut, vielä 1,5 vuotta ja muutan muualle.. ja 4kk ja päivät päälle ja mä oon 18.. :DD JESH!

Joo... oltiin muutamaa päivää vaille 10kk yhdessä ja sit tanssin jonkun turistin kans diskoissa ja kerroin asiasta poikakmuleni ja se oli sitten siinä... poikakamuni suuttui ihan älyttömästi ja nyt ei sit ilmeisesti olla enään yhdessä.. teinko oikein vai väärin.. onko eromme minun syynì? olisiko pitänyt olla kertomatta...? varmaan olis pitänyt olla kokonaan tanssimatta.. :'( voiko kaikki tosiaan päättyä näin helposti... annanko periksi vai tappelenko vastaan? onko parempi vain antaa olla ja unohtaa? mitä mieltä...:'( kaikki on kuitenkin loppu...

nyt ei mee hyvin.. ei jaksa enää noita porukoita... ensimmäistä kertaa elämäni aikana unohdan kännykän kotiin ja samantien se lähtee... ei stn, mitä porukkaa...:( onneks ei oo enää ku vajaat kaks vuotta ja lukio on ohi ja pääsee V****UN täältä... mut joo... en jaksa enää... :'( Mitäkäöhän tässä vois tehdä...? neuvoja?

taas tuntuu et kaikki menee just oikein... hyppytunteja on kaks ja viime yön sain olla rakkaan kainalossa...:) bailu meininki on taas päällä, mikä ei tosin ole kovin uutta kun kyse on minusta... :) kokkasin eilen koko perheella ja oli koko ajan pieni pelko et poltan koko kämpän, mut en onnneksi sit tehnyt niin... siinä olis kyl ollu vanhuksille selittämistä, ku ne ois tullu kotiin... ois voinu sanoo vaan et:"ruoka on valmista" sain puhelimenki takas...(menetin sen huonosta käytöksestä johtuen)...juuri sen takia et siivosin ja tein ruokaa.. harmittaa vaan vähän ku tietää et oma rakas on poissa perjantaihin asti, mut onneks siihen ei ole ku kolme päivää enää...:) sit taas näkee sitä...;) mut onneks on olemassa kaverit.. ja kouluunki kerkee nyt paremmin keskittyyn ku ei ole muuta tekemistä...;)

kohta syömään... mikäs sen mukavempaa...:) on taas niin vallaton olo...:) vkloppu meni ihan mukavasti ja silleen... poikaasiat on ihan ok ja nautin kaikesta mikä vastaan tulee...;) kotona on ihan rauhallista ja matikan tunnit on tälle päivälle taas ohi...:) löysin aivan mahdin bailubiisin ja kyyneleet nostattavan hitaan...:) hitaasta sen verran et se on yön katujen kuningatar... aivan mahtava kipale...:) biletysbiisiä kuuntelen just...;)

huomenna se sit alkaa... lukion kakkosvuosi... viel n. 1,5 vuotta ja lukio on periaatteessa ohi... vähän huolettaa ja jännittää et mitä se huominen tuo tullessaan...:)

ei kait siinä muuta ole ku väsymys ja muutenki ollu vähän kehno päivä ja koulu alkaa, niin kaikki masentaa... :( onneks hyvä musa korjaa aina tilanteen... ainaki yleensä... tää musa ja auto alle ja kaikki olis vallan mainiosti...<3