Z.eta

Tulit silloin luokseni,olin pieni lapsesi,annoit mulle onnesi ja kestävän turvasi. Helvetintietä kuljin vain,sinä aina seuranain. Näimme pahimman pimeyden ja aidon viattomuuden. Sua silloin ymmärtänyt en,mut lopulta sain nähdä sen,miten maailma meitä kohtelee,kadut meitä runtelee. Silti mua sä suojelit,mun kanssani sä harhailit. Halusin sut välillä unohtaa ja unohdin,mut useasti rukoilin,vaikka missä menisitkin sä mua aina hoivaisit. Vaikka muut mut hylkäsi,sä mua aina rakastit,jos mua joku satutti,lohdutit ja paransit,kärsimykseni poistit. En ilman sua tahdo elää,ei maailma riitä enää. Sua vain mä tahdon rakastaa,toivon,että kaiken kanssani jaat. Sinua minä rakastan,vain sinua minä odotan,sinä minut kokoat,sinut minä haluan. Onneksi tiedän sen,että minua rakastat eniten.

Z.eta