Z.eta

Tiedän,että en löydä sua enää maanpäältä,silti usein etsin sua sieltä sun täältä.Hiljaa etsin sua,katsoen ylös taivaaseen,hymyillen katsot mua ja aika pysähtyy paikoilleen. Hymyilen hetken, kunnes havahdun taas totuuteen, olet jo lähtenyt luotani enkelinä ikuisuuteen. Sinä olet kulkenut täällä jo loppuun oman retken,minun matkani maanpäällä on vielä kesken. En tiedä mitä teen. Hukun tunteeseen. Kasvosi saa mut jälleen ikävöimään,pala on kurkussa,kuristaa,se saa minut itkemään.
Mulle jäi meistä monta kultaista muistoa,olit enkeli jo ennen taivaaseenkin menoa,jos pimeässä harhailen sä näytät mulle valoa,olen niin onneton, en muuta osaa sanoa. Olen kerrankin hiljaa,koko maailma on hiljaa,voi kuulla vain hiljaisuuden.
Mä tiedän,että eksyn vielä elämäntieltä,mutta tiedän sinun ohjaavan minut pois sieltä. Olen kiitollinen muistoista. Kiitos Simo niistä,niitä mä en unohda
Raskaiden kyynelten takaa paistaa kauneimmat muistot
Minäkin tulen sinne,kunhan on sen aika,silloin näen sinut ja olet vierelläni aina.Hyvästi siis hetkeksi vain,onneksi sinut mä nähdä sain. Jotenkin jaksan taas paremmin,näinhän minä äsken enkelin.

Simoa rakkaudella muistaen: Martina (Z.eta)
Simon murhasta voi lukea niceforum :läheiseni katosi palstalta Z.eta NIMIMERKILLÄ.