Z.eta

Isokokoinen mies ja pieni noin 40kg painava vaalea nainen kävelevät autollemme. Mies tulee esittelemään itsensä minulle. Hän on Tomppa. Sillä aikaa myöhemmin Jonnaksi itsensä esittelevä nainen jää keräämään Tompan tahallaan maahan heittämiä cdlevyjä. Näen tytön kasvoilta pelon ja julman vihan Tomppaa kohtaan. He istuvat autoon ja lähdemme ajamaan vantaalle päin. Katson pelkäjänpuolen sivupeilistä,kuinka Jonnan luinen ja pieni olemus kertoo myös hänen käyttävän piriä. Vilkuilen matkan ajan sivupeilistä Jonnaa ja tunnen hänen kipunsa ja tuskansa sisälläni. Selkääni pitkin menevä viiltävä tunne pakottaa minut kysymään itseltäni : "lyökö Tomppa Jonnaa?" Sitä en tiedä,ainakaan vielä. On varmaa,että aion tarkkailla heitä,sekä auttaa Jonnaa tarvittaessa. Jonna on hyvin kaunis nainen,mutta hänen ilmeettömyytensä näyttää olevan vieneen elämän ilon häneltä kokonaan. Vain tyhjä katse,tyhjyyteen. Tiedän,että Jonna haluaisi puhua minulle jotain ,mutta hän ei uskalla. Tuska,joka peilin välityksellä siirtyy Jonnan silmistä omiini on ääretön avunhuuto saa ihoni nousemaan kananlihalle. Nyt tiedän tarkalleen mistä on kyse,mutta vain toinen saman kokenut sen voi ainoastaan sanoitta jollekin kertoa. Olemme perillä. Menen Tompalle ja Jonnalle ensimmäistä kertaa kylään. Asunto on kaunis ,mutta minun ei ole hyvä olla siellä. Menen vessaan vihdoinkin vetämään vedot,en övereitä,mutta oksennan kuitenkin. Tunne ,että minun on autettava tyttöä on voimakas. Tuijotan kasvojani vessan peilistä ja huudan olohuoneeseen: "kaikki hyvin,meni ,vaan vähän yli...". Hymyilen vielä peilille ja tiedän,että tyttöni kärsimys on pian ohi.Liityn muiden seuraan olohuoneeseen ja huomaan ,kuinka Tomppa raivoaa hullunlailla. Luukussa olleet kaikki miehet poistuvat asunnosta Tompan lyötyä Jonnaa. Viha kiehuu sisälläni. Tomppa vain lyö,heittelee veitsillä,tuhoaa asunnon ja satuttaa tyttöäni.Jonna vuotaa runsaasti verta. En voi enää katsoa ,joten menen nojatuoliin Jonnan päälle suojaamaan tyttöäni takillani sekä 43kg painollani. Asunnossa on hetken hiljaisuus,jonka viestin kaikki ytmmärtää. Me olemme kolmistaan ja ystävän nainen suojaa Jonnaa,jolloin hän ei pääse enää lyömään. Jonna puristaa takanani tiukasti takkiani,etten vain lähtisi ja jättäisi häntä yksin. Yli kaksi tuntia suojaan minua vain hiukan sirompaa tyttöä edelleen murhaavasti Tomppaa silmiin tuijottaen. Kyyneleet valuvat omille poskilleni mutta,tuijotan silti.En voi olla hetkeäkään varma käykö Tomppa pian minun päälleni,mutta mielessäni ei edes käy ajatus jättää tyttöäni sinne yksin. Tilanne rauhoittuu ja lähdemme sovussa autolle,kun jo rappu käytävässä Tomppa heittää Jonnan portaita alas, pää osuu pahasti rapun lattiaan ja vuotaa verta. Silti Tomppa jatkaa vielä maassa makaavan avovaimonsa potkimista.Käydessäni Tompan päälle tilanne loppuu,mutta tyttöni ilme rapun lattialla ei koskaan häviä mielestäni,sekä lause ,joka ei ikinä unohdu " Tomppa,ei nyt ,kun vieraat näkee"

Z.eta kommentoikaa alas. :) kiitos,kun jaksoit lukea loppuun.