7.joulukuuta-06 Roihuvuori
Kristallisen kimaltavan auringonnousun näen kauneimmillaan,kun kullan kultaisen auringon sokaisevat säteet heräilevät yön yli kestäneiltä uniltaan.
Merenranta hietikolta kipuan ylös kalliolle katsomaan,kuinka kaunista ja uskomatonta maailman luonto meille päivittäin pystyykään järjestämään.
Siihen kalliolle istumaan ja ihailemaan jään,nautin rauhasta ja siitä,mitä jokainen voi nähdä ympärillään.
Pian auringon kuitenkin jo laskevan nään,ilta saapuu,näin päivää meiltä taas pois pimeään viedään.
Nousen ylös hymyillen,suljen silmäni ja lähden,silti vielä vilkaisen hiukan haikeana viimeisten säteiden perään,vain varalta,jollei ne enää taivaalle ilmesty,kun herään.
Aivan ihana päivä taas takana tänään.
Olen varma silti,että aamun tullen kristallikaste tulee metsän lehdet täyttämään,ja onnellisena hymyillen uuteen päivään,minä palaan sille samalle kalliolle omaa unelmaani elämään...
Z.eta
