R_onja

-Taas on näitä päiviä kun mikää ei tunnu miltää aamulla heräsin kiroomaan herätyskelloni, joka aina jaksaa muistuttaa et on pakko nousta ylös.Joka päivä on samanlainen herään meen töihin,pääsen töistä, syön ja meen nukkumaan.Kukaan ei ees soittele enään kysyäkseen kuinka menee ei ees oma äiti, periaattessa hyvä vaan sillä mä oon kyllästyny jauhamaan sitä paskaa et "kaikki on tosi hyvin viihdyn töis ym.ym".Koska kaikki ei oo hyvin en enää voi ees valehdella siinä asiassa ittelleni , jos rehellisiä ollaan niin mä oon aika hemmetin yksinäinen.Päälle päin kaikki näyttää olevan ok, mutta missä on ne todelliset ystävät joista voi hakea tukea & turvaa.Mun tämän hetkiset niin sanotut ystävät juoksee kun tuli perseen alla omiin menoihinsa silloin kun haluisin purkaa sydäntä , mutta ku niitä elämä potkii päähän mä muka olen se ainut joka ymmärtää.Mistä niitä todellisia ystäviä oikeasti löytää? onko niitä ees olemassa? vai onko nyky-maailmas vaa nii itsekkäitä ihmisiä ,ettei mulle oo tarjolla kun lohduttavan olkapään roolia...No taidan jatkaa töitä taas "vaihteeks" ...mutta kyllä pistää miettimään, että mikä oikeastaan on todellinen ystävä?..