R_onja

Kuvaa minua yhdellä,ja vain yhdellä sanalla :) Lisää tämä sen jälkeen omaan blogiisi. :P

-Nyt mä oon sitte virallisesti sinkku...taas...tai ainakin siltä tuntuu.Vuosi vierähti edellisen herrasmiehen kanssa,ja nyt sitte tuli seinä vastaan.Inhottava-elämä ku just ku kaikki ois ollu hyvin,niin maailma taas ympärillä romahtaa.Toisaalta eräälainen helpotus,koska ilmeisesti kyseessä ei ollut se "oikea".Nyt saa/voi vapaasti & rohkeasti katsella ympärilleen,ja jos vaikka se oikea löytyis.(ei sitä tiä vaikka jo huomenna) <3-

Michael Jackson on poissa vihdoin,ja onneksi pysyvästi. Hän pääsi pois tästä maailmasta, jossa häntä ei ymmärretty.Hän ei enään ahdistele yhtään lasta,eikä suorita yhtään "kauneus"leikkausta.Uskon hänen olleen joskus normaali, mutta julkisuuden paineet kuten kauneusihanteet saivat herkän miehen luhistumaan.Moneen vuoteen ei ole ollut olemassa inhimillistä Michaelia luulen hänen olleen hyvin surullinen,ja onneton mies noiden kaikkien kulissien, ja mustien lasien takana.Joka tavoitteli täydellistä onnea,ja isänsä hyväksyntää. Mutta kaikista juhlista,maineesta,ja rahasta huolimatta.Ei hän varmaan koskaan löytänyt todellista onnea,mutta meille jäi myös jotain hyviä muistoja hänestä kuten musiikki.Joka tulee elämään vielä kauan Michaelin jälkeen.Säälin aikoinaan sitä miestä jonka näin lehti kuvissa,koska hän ei näyttänyt koskaan onnelliselta vaan lyödyltä.Hän teki paljon asiota,jotka jäivät ihmisten mieleen.Nyt hän on päässyt kivuistaan,suruistaan ja kaikista suorituspaineistaan.Hän jammailee Elviksen kanssa taivaassa,ja siellä ei biitit lopu.On hyvä ettei hänen enään tarvi sietää julkisuuden paineita,koska hänen mielenterveytensä oli jo varmaan kärsinyt,ja hän oli saanut tarpeekseen.

-Tänään hain mun ensimmäisen iki-oman koiran, onhan meillä noita aina kotonakin ollut ,mutta nyt on aivan eri asia kyseessä.Tämä on kokonaan mun,ja mä oon tuosta pienestä rääpäleestä kokonaan itse vastuussa.Aamusta asti kaikki on tuntunut,vaan unen-näöltä.Ajettiin pitkä matka ,ja ajattelin kaikkea maan,ja taivaan välillä.Mua on kusetettu ei mitään koiraa oo olemassa,tai se nainen huijas multa rahat,tai sitte se ei myykkään sitä mulle ym.ym.Pääsitte kiinni juoneen,eli päässäni pyöri kaikkee todella"viisasta".Mä odotin yhen naisen,ja sen perheen luona,jotka odotti koiraa samasta pentueesta.Mun kädet tärisi,ja pyörrytti.Kasvattaja oli vähän myöhässä aika-taulusta,mikä on ihan ymmärrettävää kun autossa on kolme pentua,ja niiden emä.Perheen tyttö kiljaisi "nyt ne on ne kuulin auton",ja mun teki mieli juosta ikkunalle, niin kun se tyttö teki.Hillitsin itteni kumminkin viime hetkellä,etten antaisi lapsellista kuvaa.Sen sijaan hölötin mitä sylki suuhun toi, niinpä lopuksi katsoin parhaaksi mennä pihalle jäähylle.Raitis ilma virvoitti mieltä,ja yritin käyttäytyä vähän maltillisemmin.Päässä pyöri,kädet hikoili,kurkkua kuivas,sain jatkuvasti niellä alas kauhean pälätys-tulvan joka pyyhkäisi ylitseni.Sitten tieltä kuului moottorin ääntä,ja hetken kuluttua näin ikkunasta kolme,kolmea pentua kantavaa naista.He tulivat ovesta sisälle,ja sydämeni hyppäsi minkä noista pallukoista saisin syliini,mikä noista oli minun "nelos urokseni".Silloin tajusin esitellä itseni,ja syylini tuupattiin Tuho.Havetti hiukan kun olin monta viikkoa katsellut sen kuvaa sähkö-postistani,enkä tunnistanut omaani.Ei siltikään kauaa mennyt kun kaksi pennuista telmi lattialla,ja omistajan kertoessa eroavaisuuden,niin jo tunnistin pentuni.Elämäni valo,ja aurinko.Vasta kun se pienen auto matkan jälkeen paskansi serkkuni pihalle havahduin,ja tajusin "Minulla oli koira,ihan oikea elävä koira,ja tästä päivästä lähtien minä kasvattaisin sitä elämän polulla"Aluksi se oli kun kylmää vettä olisi heitetty niskaan,mutta sitten kun se taas katsoi minua sinisillä silmillään tiesin,että kaikki tulisi menemään hyvin meillä.

Täytän 18,uusi paikka kunta,uusi asunto,asunto hakemukset,työharjoittelu,pakko-ruotsia,kelan papereita,työkkärissä käyntejä,laskuja jne.listaa voisi jatkaa loputtomiin.Ajatuksia ajatusten perään, stressiä stressin perään,ja painajaisia.Loputonta itkua välillä ilman syytä,ja lapsellista kiukuttelua.Välillä tekisi mieli nostaa peitto korvien yli,ja haistattaa pitkä paska koko maailmalle,koska se ei milloinkaan lepää,eikä se anna mun koskaan levätä.Mun pää meinaa räjähtää aamulla kun herään,ja alan tehdä mielessäni listaa siitä mitä on PAKKO suorittaa päivän aikana.Joskus nukun vaan koko päivän,koska oon aamulla niin väsynyt etten vaan yksinkertasesti pääse ylös sängystä.Silmien alla mustat pussit,tukka rasvasena,likaset kuteet päällä kauppaan sinnekkään ei aina jaksais,mutta pakko käydä jotain pitää syödä. Tollasia on ne mun pahat-päivät ,tai viikot riippuu ihan. Syksyllä alkaa eläintenhoitaja opinnot pietarsaaressa,ja ruotsin kiellellä mikä lisää stressiä.Mietin lähes koko ajan kuinka pärjään/sopeudun/tulen toimeen/jaksan ym.ym,mutta aion yrittää parhaani se vaan ei monesti oo ollut tarpeeks edes tavallisessa peruskoulussa.Haluan niin tehdä mun äidin ylpeeks,ja perheen vaikka edelliset blogit lukeeneet tietää millaset mun välit on mun "läheisiin".Sekin vaan lisää stressiä kun tiedän yrittäväni aivan liikaa vaan näyttääkseni mun perheelle,kuinka väärässä ne on mun suhteen,ja että oon muuttunut.Haluan että musta ollaan ylpeitä,ja että musta puhutaan perhejuhlissa,ja mun saavutuksilla kehutaan.Siihen on vielä pitkä-matka,mutta toivon että saan jonain päivänä anteeksi sen kaiken huolen,ja surun jota oon aiheuttanu tyhmyyttäni.Etten oo enää suvun musta-lammas,koska sitä titteliä on tosi raskas kantaa...yksin...tunnen itseni oman elämän vangiksi...

Rakkaus mitä se oikeastaan on murrosikään tullessa, kai haluaa hyväksyntää ja toisenlaista läheisyyttä kun perhe on "paskin". Aikuisuuteen päästessä sitä alkaa kaivata läheisyyttä kun oma perhe ,ei enää oo joka päiväses elämäs läsnä.Siitä kun sitten vanhenee alkaa haaveilla omasta perheestä,ja toivoo että sitten kun itse joskus heittää lusikan nurkkaan ,niin tänne jäis joku merkki siitä että on elänyt eli lapsi.Rakkautta ,ja välittämistä on niin monenlaista.Vanhetessa käsitys siitä muuttuu:

teini-ikä=kokeilu,hyväksyntä,läheisyys

nuori-aikuinen=Läheisyys,asioden jakaminen,pysyvyys

aikuinen=perheen perustaminen,vakiintuminen,lapset,arki

vanhus=Läheisyys,lämpö,ja turva vanheta rauhassa jonkun vierellä.


-En tietenkään sano että kaikki toimivat näin,tokihan poikkeuksia löytyy vaikka millä mitalla.Haen vain takaa sitä että ihmiset miettivät,kuinka esim.Heidän oma käsityksensä rakkaudesta ,ja pari suhteesta on muuttunut vuosien ja kokemusten saattelemana. Onko kriteerit siitä millanen toisen puoliskon tulisi olla madaltunut, tai kenties onko rima noussut.Minä en ainakaan ennalta pysty sanomaan,koskaan millaista seuraa etsin.Tai voihan sitä sanoa ja pähkäillä,mutta yleensä kultaa löytää kun sitä ei edes etsi.Parhaat palat löytää mielestäni kun on ennakkoluuloton
ja avoin.

KOMMENTOIKAA KOSKA TÄMÄ BLOGI VARMASTI HERÄTTI AJATUKSIA

-Mä oon vittuuntunu itteeni on tullu laiskoteltua töissä,kotona ja laistettua kaikista velvollisuuksista.Nyt kyrpiinyin siitä itsekkin töissä on jo pitkää valiteltu mun hyödyttömyydestä,ja tänää pomon kanssa käytiin keskustelua vakavalta pohjalta.Nyt on pakko ottaa itteensä niskasta kii ennen,kun on liian myöhästä.Koska tällä menolla ei oo pian työ paikkaa ,mikä tarkottaa ettei tule rahaa ja se taas tarkottaa ettei oo varaa pitää kämppää.Eli ei paljo naurata toivottavasti en heränny todellisuuteen liian myöhään,koska en todellakaa halua enää muuttaa aikusten holhottavaks.Ei muuta ku töitä tekemään niska limas, ja peukut pystyyn etten menetä tätä paikkaa.Mutsillehhan siitä vasta riemu ratkeis,sekin soitti toissa päivänä ja lietso käänteis psykologialla muhun puhtia...sano et "koita ny kerrankin osottaa että äitis oli vääräs ku sano ettet pärjää omillas"...Niinpä tsempatkaa kaikki mua etten lähe samalle polulle,mistä juuri oon saanu kammettua itteni ylös!

-Miks silloin ku välittää josta kusta ,niin hirveästi.Työntää sen henkilön pois elämästä ,koska pelkää menettävänsä sen.On niin monta kertaa saanu siipeensä tunneasiossa, ettei jaksa uskoa onnistumiseen.Voiko rakastaa toista niin paljon,että kun asuu kaukana toisista.Lopettaa suhteen, koska tuntee olevansa vanginvartija.Haluaa toisen elävän,ja kokevan.Eikä vaa märehtivän ,koska taas näkee sut.Onko se epä-itsekästä, vai itsekästä?.Jos ei pysty panostamaan suhteeseen täysillä,ja siks kokee että toinen on ansainnu parempaa,tai että tarvii itselleen aikaa.Mitä jos tuntee tukehtuvansa kaikki menee päin honkia,ja sit on vielä ihminen josta välität,muttei sulla yksinkertasesti oo energiaa suhteelle. Rakkaus on ruma sana,juuri nyt musta ainakin tuntuu siltä.

-Viikonloppu meni miten meni,mutta selvinpäin kylläkin.Koko aika meni joko musaa kuunnellessa,tai kirjaa lukiessa vaikka tulihan sitä ruokaakin tehtyä.Uuteen kämppään aletaan raijjata tavaraa tällä viikolla tarkotus olis, että oisin siellä jo seuraavana viikonloppuna.Saa nyt nähä on niin monta mutkaa matkassa kamoja pitää hakea ympäri maita ,ja mantuja joten sekin vie oman aikansa. Olo on innostuneen-väsynyt aika kuluu syvissä mietteissä kyllähän oma asunto on kova-juttu,mutta toisaalta paljon helpompaahan on kumminkin asua toisen siivellä.Haluan jo päästä sinne,kun taas toisaalta haluan vielä vähä mennä ajas taaksepäin.Muutama vuosi sitte tuntu ettei tätä hetkee tuu koskaa, ja nyt taas tuntuu että se tuli sittekin ehkä vähä liian nopeeta.Ei ihminen koskaa oo tyytyväinen mihinkään,niin se menee.Kattoo ny kuinka tässä käy turha ottaa liikaa stressiä,ku on toi joulukin tulossa.Yrittää nyt eka selvitä kunnialla juhla-pyhien läpi,ja sit voi vasta alkaa miettiä mitä itsekseen eläminen tuo tullessaan.Joulun odotusta kaikille niille, jotka tän lukaseepi :)

Kuka uskaltaa tänne tulla se tänne jää,
niin se menee ,ja tulee aina menemää....


-Toi on pätkä jostai tekstistä ,jonka oon kirjottanu joskus kauan kauan sitten.Naureskelin sille ,mutta yöllä en saanu nukutuks ku mietin kuinka oikeas olinkaan silloin ollu ...Tänne tullaan ja tänne jäädään.Vaan vahvat selviää se on elämän laki,joka kerta meitä koetellaan ja lopuks vaa vahvat on jäljellä :)