R_onja

Täytän 18,uusi paikka kunta,uusi asunto,asunto hakemukset,työharjoittelu,pakko-ruotsia,kelan papereita,työkkärissä käyntejä,laskuja jne.listaa voisi jatkaa loputtomiin.Ajatuksia ajatusten perään, stressiä stressin perään,ja painajaisia.Loputonta itkua välillä ilman syytä,ja lapsellista kiukuttelua.Välillä tekisi mieli nostaa peitto korvien yli,ja haistattaa pitkä paska koko maailmalle,koska se ei milloinkaan lepää,eikä se anna mun koskaan levätä.Mun pää meinaa räjähtää aamulla kun herään,ja alan tehdä mielessäni listaa siitä mitä on PAKKO suorittaa päivän aikana.Joskus nukun vaan koko päivän,koska oon aamulla niin väsynyt etten vaan yksinkertasesti pääse ylös sängystä.Silmien alla mustat pussit,tukka rasvasena,likaset kuteet päällä kauppaan sinnekkään ei aina jaksais,mutta pakko käydä jotain pitää syödä. Tollasia on ne mun pahat-päivät ,tai viikot riippuu ihan. Syksyllä alkaa eläintenhoitaja opinnot pietarsaaressa,ja ruotsin kiellellä mikä lisää stressiä.Mietin lähes koko ajan kuinka pärjään/sopeudun/tulen toimeen/jaksan ym.ym,mutta aion yrittää parhaani se vaan ei monesti oo ollut tarpeeks edes tavallisessa peruskoulussa.Haluan niin tehdä mun äidin ylpeeks,ja perheen vaikka edelliset blogit lukeeneet tietää millaset mun välit on mun "läheisiin".Sekin vaan lisää stressiä kun tiedän yrittäväni aivan liikaa vaan näyttääkseni mun perheelle,kuinka väärässä ne on mun suhteen,ja että oon muuttunut.Haluan että musta ollaan ylpeitä,ja että musta puhutaan perhejuhlissa,ja mun saavutuksilla kehutaan.Siihen on vielä pitkä-matka,mutta toivon että saan jonain päivänä anteeksi sen kaiken huolen,ja surun jota oon aiheuttanu tyhmyyttäni.Etten oo enää suvun musta-lammas,koska sitä titteliä on tosi raskas kantaa...yksin...tunnen itseni oman elämän vangiksi...