keskiviikko 17. kesäkuuta 2009 19:51
-Tänään hain mun ensimmäisen iki-oman koiran, onhan meillä noita aina kotonakin ollut ,mutta nyt on aivan eri asia kyseessä.Tämä on kokonaan mun,ja mä oon tuosta pienestä rääpäleestä kokonaan itse vastuussa.Aamusta asti kaikki on tuntunut,vaan unen-näöltä.Ajettiin pitkä matka ,ja ajattelin kaikkea maan,ja taivaan välillä.Mua on kusetettu ei mitään koiraa oo olemassa,tai se nainen huijas multa rahat,tai sitte se ei myykkään sitä mulle ym.ym.Pääsitte kiinni juoneen,eli päässäni pyöri kaikkee todella"viisasta".Mä odotin yhen naisen,ja sen perheen luona,jotka odotti koiraa samasta pentueesta.Mun kädet tärisi,ja pyörrytti.Kasvattaja oli vähän myöhässä aika-taulusta,mikä on ihan ymmärrettävää kun autossa on kolme pentua,ja niiden emä.Perheen tyttö kiljaisi "nyt ne on ne kuulin auton",ja mun teki mieli juosta ikkunalle, niin kun se tyttö teki.Hillitsin itteni kumminkin viime hetkellä,etten antaisi lapsellista kuvaa.Sen sijaan hölötin mitä sylki suuhun toi, niinpä lopuksi katsoin parhaaksi mennä pihalle jäähylle.Raitis ilma virvoitti mieltä,ja yritin käyttäytyä vähän maltillisemmin.Päässä pyöri,kädet hikoili,kurkkua kuivas,sain jatkuvasti niellä alas kauhean pälätys-tulvan joka pyyhkäisi ylitseni.Sitten tieltä kuului moottorin ääntä,ja hetken kuluttua näin ikkunasta kolme,kolmea pentua kantavaa naista.He tulivat ovesta sisälle,ja sydämeni hyppäsi minkä noista pallukoista saisin syliini,mikä noista oli minun "nelos urokseni".Silloin tajusin esitellä itseni,ja syylini tuupattiin Tuho.Havetti hiukan kun olin monta viikkoa katsellut sen kuvaa sähkö-postistani,enkä tunnistanut omaani.Ei siltikään kauaa mennyt kun kaksi pennuista telmi lattialla,ja omistajan kertoessa eroavaisuuden,niin jo tunnistin pentuni.Elämäni valo,ja aurinko.Vasta kun se pienen auto matkan jälkeen paskansi serkkuni pihalle havahduin,ja tajusin "Minulla oli koira,ihan oikea elävä koira,ja tästä päivästä lähtien minä kasvattaisin sitä elämän polulla"Aluksi se oli kun kylmää vettä olisi heitetty niskaan,mutta sitten kun se taas katsoi minua sinisillä silmillään tiesin,että kaikki tulisi menemään hyvin meillä. |
Mieliala: Kiitollinen |
|