unendlichkeit

aika on kulunut, arvet vaalenneet...
uusia haavoja sataa mun sydämeen.
valoa ei ole, sillä yö on tullut,
tullut peittämään mun pienuuden.
en näe, sillä silmäni ovat sidotut.
pelastusta ei ole, sillä mä en sitä tahdo...
jatkan matkaani tuskan repiessä sisintäni,
annan ajan juosta, vaikka hetki on liikaa,
vaikken tahtoisi jatkaa...
vaikka menisin mieluusti pois...
hymyilen vaikka elämä tappaa mua sisältä,
elän, vaikka olen kuollut,
kuljen kuorena kaduilla.