unendlichkeit

sä tiedät että muhun koskee,
mikset siis päästä irti?
En jaksa enää, tiedäthän sen?
olen niin väsynyt, niin väsynyt elämiseen...
elämiseen tässä mustassa maailmassa.
katson kaihoten taivaaseen, näkemättä mitään,
mitään joka voisi muuttaa sen mikä olen.
Yksinäinen kyynel valuu pitkin poskeani,
annan sen valua...
suuni avautuu äänettömään kuiskaukseen,
kuiskaukseen, joka on pyyntö...
pyyntö päästä pois,
pois tästä raiskatusta valheesta...
puristan kynnet kämmeniini, painan pääni,
vastausta ei tule...
Hitaasti käännyn ympäri ja astelen tien yli...
en katso ympärilleni, miksi niin tekisin?
kuulen äänen mutten nosta katsettani,
tunnen viiltävän kivun ennenkuin pimeys ottaa minut,
olen poissa...