olet kadoksissa, hukkunut elämään
jolla ei ole sulle mitään annettavaa
katselet maailmaa tuntemattoman silmin
ja kysyt itseltäsi minne olet matkalla
et mihinkään, tiedät sen ja silti askeleesi kuljettavat sua eteenpäin
hymyilet vaikka mielesti tekisi itkeä
naurat vaikka tahtoisit kiljua, repiä ihosi rikki, katkaista jokaisen luusi
näyttelet onnellista silloinkin kun elämäsi jokainen palanen murtuu tuulessa
kurkistat peilikuvaasi lammen pinnasta ja kauhistut näkemääsi
tuijotat silmät suurina kuvajaistasi ja ihmettelet kuinka kukaan sinua voisi rakastaa
elät elämäsi pimeydessä
vailla ketään
vailla mitään
olet oman itsesi vanki
