Voi jumantsuikkeli ku on ollu kiireinen viikko!
Noh, aloitetaampas alusta. Äiskä sai tossa pari kk sitte ajatuksen, että aletaampas uudistaan keittiön lookia! Siis ihan vähän vaan, jotain tapettien vaihtamista. Äiti meni K-raudan naistenpäiville. Voitti arvonnasta ilmaset tapetit ja tapasi keittiöexpertin. Seuraavana päivän expertti kävikin meillä jo kylässä ja äiti suunnitteli kovaa vauhtia koko keittiön uusimista! (Niin siinä käy, kun naiset on asialla, hmh :D) Ilmaiset tapetit meni sitten porukoitten makuuhuoneeseen ja keittiö sai ihan uuden ilmeen: uudet kaapit, uudet tapetit ja kaakelit, yks seinä alas ja siihen baaritaso, uusi tiskikone, hella ja jääkaappi jne!
Remontti alko tuossa viime viikon maanantaina jo oikeestaan, eli vappuna, ku porukat otti vanhat kaapit pois ja repi tapetit seiniltä ja laitto uudet tapetit jne. Vanha hella heitettiin ties minne, jääkaappi sai siirtyä kodinhoitohuoneeseen ja tiskikone terassille. Tiistaina tulivat remonttimiehet. Heräsin varhain aamulla ja menin koiran kans nukkumaan siskon huoneeseen, joka on vähän kauempana keittiöstä ku muut huoneet. Nukuin ehkä yhteentoista asti koira kainalossa tuhisten. Heräsin ja aloin kuunteleen, että ihmeen hyvin kuulu kaikki remonttimiesten äänet keittiöstä: ilmastointiröörien kautta. Luin kirjaa ja kuuntelin tylsistyneenä naulaamista, hakkaamista, naurua, puhetta. Ensimmäisen päivän jälkeen keittiö näytti, noh, surkeelta.
Remontti kesti neljä päivää. Joka päivä kömmin siskon vuoteeseen koiran kans. Nukuttiin pari kolme tuntia ja heräiltiin. Yhtenä päivänä sain kunnon naurut. Jompikumpi remonttireiskoista oli meidän autotallissa, siskon huoneen seinän toisella puolen. Ensin kuuluu kauheeta kolinaa ja sitten, ihan yhtäkkiä: "Aaaavan meeereeen tuollaa puoleeen... jne". Oikeen sellasella oopperaäänellä :D Sepäs piristi kummasti päivää. Oikeastaan kuulin kaiken, mitä ne miehet jutteli. Yhtenä päivänä ne arvioi omaa kaakelointi: "Tulipas tästä hieno! Paljon parempi ku Karjalaisilla! Hieno väriki tuossa kaakelissa. Mikäs sen kaakelin nimi on? Avión?" Sitten ne alko maisteleen suussa tuota aviónia. Tuli mitä ihmeellisimpiä taivutuksia :D
Nyt keittiö on valmis, ruuat ja astiat siellä missä pitääkin ja hellan ja tiskikoneen käyttöohjeet luettu.
Meidän Leikavauva on jo kohta iso tyttö, 4,5kk vanha. Kerrompas kaikkea hauskaa, mitä son tässä parin kuukauden aikana tehny. Käytiin tossa kuukaus sitte Leikan kans pellolla lenkillä. Ihmettelin, ku se alko katteleen taivaalle ja haukkuun. Ei sielä taivaalla mitään kummaa näkyny, kuutamo vain. Sitte tajusin että se haukkuu ja kattelee sitä. Varmaan se yritti tavotella kuuta taivaalta. Mahdoton homma! Oikeestaan ihmettelen, ettei Leikalla oo ollu kauheaa uhmaikää (ainakaan vielä). Kaikki on sanonu, että varmaan sitte tulee hirveä uhmaikä, ku on niin vilkas. Tähän mennessä se on vaan karannu omalta pihalta ja menny kaiveleen naapurien kukkapenkkejä. Sitte se ei oo totellu yhtään. Son alkanu haukkuun ihan ihme juttuja. Joskus yölläki se saattaa yhtäkkiä alkaa haukkuun, ehkä se vaan opettelee vahtikoiran alkeita :D Yks päivä se yritti epätoivosesti seisoa kärpäsiä. Se tajus, että ku kakkaa, niin kärpäset lentää siihen tuoreeseen kakkaan.. No se alko seisoon ja vahtiin sitä ruskeeta juttua.. Ja sitte ku siihen lens kärpänen niin kauhea pyytö alko. Hyvä ettei napannu koko mönjää suuhunsa.. :D Hyh. Eilen aamulla menin silitteleen Leikaa. Sen henki hais normaalia pahemmalle, ehkä hieman valkosipulille. Ihmettelin, että mitäs se on taas syöny. Päivällä sain vaustauksen. Leika oli irti pihalla ja se meni kaiveleen äitin kukkapenkkiä. (Äiti on laittanu kukkapenkkiin valkosipulin kynsiä, ettei linnut syö niitä kukkia.) Leika juoksi minun luo onnellisena haisten valkosipulille. Yöh.
Ulkona on lämmin, joten meen oottaan arskaa.
