Täällä on kylmää.
Täällä on pimeää.
Täällä väsymys on tiheää sumua silmien edessä.
Täällä ihon alla luikertaa polttavia käärmeitä.
Täällä hakkaavat luiset ja kuolevat varjot kirveillään päätä ja keuhkoja.
Täällä sielu haluaa itsepintaisesti vapautuksen ruumiistaan.
Täällä veressä virtaa myrkkyä, jonka vaikutuksesta jäsenet
päätyvät toimintansa päähän.
Täällä ojentaessaan kättä saa vain mustaa, kylmää rautaa,
jolla lämmittää ja lohduttaa.
Täällä jo ensimmäisen arkipäivän ensimmäisenä iltana
ei enää jaksa elää.
Ilman sinua, sinä tuntematon,
olen vain viimaa ikkunoissa.
olen polvessä kytevää kipua.
Ilman sinua, olen iloton nauru,
olen kuollutta kuivaa ruohoa.
Ilman sinua olen matkoja eiminnekkään.
Olen eikukaan.
Ilman sinua olen tyhjää sänkyä, autiota huonetta.
Ilman sinua olen verta huulilla.
Ilman sinua olen epätäydellisyyden marssi.
Palasia sinusta, tuntemattomasta,
ja olen voimaton.
Rakasta minua,
enkä enää koskaan vihaa.
Koske huuliani,
enkä koskaan lakkaa kaipaamasta.
Kosketa,
enkä koskaan enää lyö.
Suutele,
enkä koskaan enää loukkaa.
Puhu,
enkä koskaan lakkaa kuuntelemasta.
Ole minun,
ja elämä on ikuisuus...
