Muistan vieläki ku ala-asteella tuli aina laulettua yksin kevät juhlissa sun muissa.
Muistan senkin kun mut pakotettiin musaluokille ( 3-6.lk )
jopa senkin kun häpesin omaa laulu ääntäni joka oli helvetin korkea.
Muistan sen kun olin niin henkisesti kipeenä, etten kestänyt enään sitä loukkausta mitä ihmiset minulle antoivat äänestäni.
Heitin siis suurimman unelmani menemään jota olen jo tarhaikäisestä asti elättänyt " musta tulee laulaja "
Lähdin musiikkiluokilta -> normi yläasteelle ja huomasin myös ikäväkseni, että tälläinen esiintymis kammo on tullut.
2009 vuoteen saakka oon tätä kammoa kironnut, vieläkin unelmoinut siitä, että pääsisin laulamaan säeistyksen kanssa edes ilmaisiksi !
Nytten se on viimein mahdollista
Kiitos Roni.
Ilman hänen pientä painostusta en olisi vieläkään uskaltanut avata ääntäni ja alkaa laulamaan uudestaan.
Voitin siis esiintymis kammoni ja sen kammon tilalle tuli taas hirmuinen esiintymis halu ja tahto laulaa.
Päässäni ei nytten muuta pyörikkään, puhun myös kokoajan laulamisesta ja se jopa hävettää ( koska ei ole muuta puhumistakaan! )
ääneni on tällä hetkellä pahasti ruosteessa, mutta voitin ainakin kammon tuoda omaa ääntäni esille ihmisten edessä!
Unelma on siis olla jonkin sortin muusikko, en odota että minusta suuri nimi tulee, mutta kunhan edes itsensä sillä elättäisi!
Sori avautuminen, kenties olen vain niin onnellinenkin kun vihdoinkin voitin pelkoni jota pitkään kirosin!
Kiitos kun ruikutit minua bändiisi ^-^'
Ronia kiittäen
~Kettu<3
P.S Tulkaa tänne ja laulakaa mun kans jotain :>
