heittopussi

Mitä iloa on elää elämää, jos se ei mitään anna. Kaiken annat, muttet mitään takaisin saa. Mitä haluat ja mitä saat kaikki on suhteellista. Silti aina elämä on se osapuoli, joka pääsee suhteiden paremmille puolille. Entä jos elämä tarjoaa mahdollisuuksia, muttet tiedä minkä niistä valita? Valitsemalla väärään joudut kärsimään? Tuskinpa. Kannattaako kuitenkaan ottaa sitä riskiä ja vain toivoa parasta? Tuskin. Kannattaako odottaa sitä, että pikkuhiljaa mahdollisuus yksi toisensa jälkeen kuihtuu pois, kuin kukat syksyn ja talven tullessa. Mistä sitä tietää, jos vaikka ne kaikki kuihtuisivatkin kerralla. Tai mitä jos ne ovatkin ikivihreitä, eivätkä kuihdu koskaan pois? Tuskin niinkään, koska kenelläpä olisi niin paljon kortteja annettu, että tietäisi mitä haluaa ja samalla olisi mahdollisuus saada se kaikki. Mikäänhän ei ole koskaan täydellistä, onko se juuri sen takia? Luoja tietää, mutta jos Herrankaan ei usko, niin tietääkö kukaan? Tuskinpa vaan. Elämähän on monien mielestä perseestä ja vain vastoinkäymisten vuoksi. Voiko elämä mennä huonosti, vaikka vastoikäymiset olisivatkin loppuneet, mutta vain monet tienhaarat jäljellä, joista suurinosa vain päättyy umpikujaan. Vaikka vastoinkäymisiä ei olisikaan, niin niitä aiheutetaan vain itselleen lisää. Enimmäkseen tahattomasti, väärillä valinnoilla ja liian monella umpikujalla. Elämä jatkuu, vaikkei jokainen sitä vanhaksi asti eläisikään, eikö niin?

Enää on jäljellä se yksi kysymys, johon en ole vastausta koskaan löytänyt. Mitä seuraavaksi?