Haluisin puol julkisesti kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka on ollu mun tukena tän viimesen kahden vuorokauden verran..
Hetken jo pelkäsin, että ollaan kaikki siinä elämänvaiheessa, jollon ei yksinkertasesti oo aikaa kavereille kun perheet ja kihlatut ja avokit vie kaiken ajan.
Kiitos silti, että irrotitte aikaanne mulle ja lohdutitte, kun mä ainakin toistaiseksi jämähdin sinkunksi.. Ei oo oikeen helppoa lähteä edes ajattelee uuden katselua, kun vanha ehti olla kelkassa viis vuotta. Vittu (pahoittelen) 1/4 mun elämästä!! Enkä varmasti edes löydä parempaa... voin vaan toivoa, ettei tää ois lopullista.