Njoo, joku, joka on lueskellu mun blogia tai jutellu mun kanssa, on varmasti joutunu kuulemaan, että mulla tossa viikko sitten meni poikki kihlatun kanssa viiden vuoden yhteiselon jälkeen..
Tässä tää viikko on haavoja nuoltu ja yrittäny selvitä, mutta vielä aika murskana oon.
Ehkä jotain pientä lohtua kuitenkin tunteiden myllerrykseen ja kysymykseen, koska on "reilua" entistä kohtaan alkaa edes etsiä uutta, sain ihanimman Walter De Campin palstalta, siis City-lehdestä (kesänumero 2006, päivämäärää en nyt muistanu etsiä mutta elkää syökö mua puutteellisista viittaustiedoista johtuen!)
"Kysymys: Pitkäaikainen seurustelusuhteeni on juuri päättynyt ja sydämen säpäleitä on paikat täynnä. Mikä nyt avuksi? Mitkä ovat nuo tehokkaimmat ja nopeimmat keinot koota palaset taas yhteen? Vaikka ajan sanotaankin parantavan haavat, ei mieli tekisi kitua odottaen koska tuska häviää - Stud with broken heart
Vastaus: Kolme tehokkainta keinoa unohtaa ihminen, jota on rakastanut ja himoinnut ja joka on jättänyt, ovat: pane, pane ja pane. Se ihan oikeesti auttaa valtavasti"
Vaikka kyseistä palstaa seurannet tietääkin, ettei noita voi ottaa ihan täysin tosissaan, niin silti.. Armahdus tähänkin paskaan löyty! Kiitos Walter, kiitos! Nyt voin siis lähteä radalle ja etsiä paneskeltavaa ihan mielin määrin ja niin paljon että ainakin sydän turtuu ja välttyy hajoamisilta ;)
