On synti miten aika kuluu.
Minuutit tunteina, tunnit päivinä - ehkä viikkoina.
Tahdon tavoitella jotain, mutta hukassa on tää kuuppa.
En ymmärrä miksi tunnen itseni yksinäiseksi.
Ystäviä on ja tekemistä riittää.
Silti jotenkin vaikea löytää asioita joista kiittää.
Tiedän ratkaisun kaikkeen tähän.
Se on vähän turhan lopullinen.
Jos ei ole kiire, niin miksi olisi hoppu?
Luulen, että haluaisin rakastua.
Tai ihastua edes vähän.
En tiedä riittääkö maailmassa enää rakkautta.
Vähän liekkiä tähän yksinäiseen sydämeen, kiitti.