toney

Olettamus:
Vuodella 2010 ole mitään tarjottavaa.
Hyvässä tai pahassa.


Jos jotain tapahtuu, niin se on vähän ku plussaa.

Corpse Bride oli ihan hauska elokuva, eikö? Entä jos sen elokuvan nimi ois ollu My Dying Bride ja se olis kertonu puolisosta joka ei ole kuollut, vaan olisi kuolemassa. Nauraisitko?

Ainiin. En tiedä miksi tää bändi, My Dying Bride, saa mut ajattelemaan A.W. Yrjänää. Tai oikeastaan sitä, että tältä metalli kuulostaisi, jos A.W. Yrjänä sitä tekisi.

En usko, että se on hyvä asia - millään tasolla.

On synti miten aika kuluu.
Minuutit tunteina, tunnit päivinä - ehkä viikkoina.
Tahdon tavoitella jotain, mutta hukassa on tää kuuppa.

En ymmärrä miksi tunnen itseni yksinäiseksi.
Ystäviä on ja tekemistä riittää.
Silti jotenkin vaikea löytää asioita joista kiittää.

Tiedän ratkaisun kaikkeen tähän.
Se on vähän turhan lopullinen.
Jos ei ole kiire, niin miksi olisi hoppu?

Luulen, että haluaisin rakastua.
Tai ihastua edes vähän.
En tiedä riittääkö maailmassa enää rakkautta.


Vähän liekkiä tähän yksinäiseen sydämeen, kiitti.

Humalassa rakastuu helposti ja lujaa, täysiä jopa. Näin ollen EI ole harvinaista "toteuttaa rakkautta" sydämen valitun kanssa - vaikka tuttavuus olisikin vielä sukunimeä vailla. Hetkellistä huumaa, rakkautta kovin kuumaa - kunnes aamu koittaa ja kuin varkain tiet erkanevat.

Olen tässä viime aikoina _pakottanut_ itseni pohtimaan asiaa "Sopiiko tuntematonta p*nna?".

Kenen on vastuu moraalisen krapulan ja missä asioissa on soveliasta vedota humalatilaan?


Pohdinta itsessään ei sinänsä kuitenkaan ole ollut kovinkaan vakavaa, sillä hauskaa on pidetty ja tullaan vastaisuudessakin pitämään. Ja mikä tärkeintä - seksiä tuetaan! ;)

Avautunut huomio: Arki ei ole läheskään niin pitkä, kun rakkauden aktiivisimpana aikana, kesällä, on päässyt toteuttamaan itseään. Kunhan kumpikin osapuoli muistaa kantaa vastuun ja turvautua toiminnon vaatimissa rajoissa. *tirsk*


"On parempi olla meitsi, kun on puhdas peitsi."

Paikkani on maailmassa. Nyt tiedän minne kuulun.
Sekoilen ja trippaan, ihastun ja rakastun.
Kaikkea päivässä tusinan kertaa.
Elämälle ei mikään vedä vertaa.

Lisää! Lisää! LISÄÄ!

Mä oon sekaisin ja hulluus kai suonissani virtaa.
Koita siinä sitten jotain pakertaa, kun sielu v*tun pyramideja rakentaa.


Omasta takaa - mun mieleni on vapaa.

Olen tärkeä ihminen.
Osa hyöty-yhteiskuntaa.
Tuotan hiilidioksidia ja kasvatan tukkaa.

Vaikka tuskaa pukkaa ja paskaa nakkaa,
niin muistan hakkaa omaa rakkauspakkaa.

Tipun sykleissä kerroksiin sipulin.
Pidä musta kii ja yhdessä mennään.
Uudesti synnyn, heitän häränpyllyn.
Kautta huvin ja synnin kuljen ympyrää.

Minä OLEN ympyrä ja itseeni suljen.
Kautta huvin ja synnin kuljen ympyrää.

Olen juuttunut toistolauseeseen ja p*skaako siitä selitän.

hengittää = true;
int vitutus = 0;

while (hengittää) {
herää();
meneHarjoitteluun();
tuijotaNäyttöäKahdeksanTuntia();
meneTöihin();
tuijotaNäyttöäLisää();
nuku();
vitutus++;
}

Olen oman elämäni anti-sankari. Ylläpidän pyörää oravan lailla, raivolla jopa. Hetkittäin erehdyn luulemaan, että työpäiväni olisi kahdeksasta neljään, mutta onneksi todellisuus palauttaa minut asemaani.

Hartioitani kohautan, sillä hyväksyn paikkani. Olen rätti räkälän viimeinen, tumppi tuopissa kaadetun. Elämäntapaintiaani haudattu syvälle sieluun, tukahdutettuna unholaan haihtuu. Sana "Uahu" kaikuu kuuroille korville - tai pysähtyy viimeistään nieluun.

Kataja yksinäinen, joka hetken vielä taipuu. Kataja yksinäinen, joka unholaan vaipuu.


"Polku tää ei vie mihinkään, nyt sen nään..."

On vaikea ennustaa - ja varsinkin tulevaisuutta. Siksi pyhitänkin tämän hetken etsiäkseni ajatusta, jonka eilen hukkasin. Muistan paremmin huomenna eilisen, kuin tänään huomisen.

Olen elänyt kuin liskokuningas: rinnassa suuri dinosaurussydän, mutta pääasiallisesti örveltänyt kovaäänisesti, jopa pahennusta herättäen (?) ja hetkittäin kyennyt kävelemään takajaloillani varsin kohtuullisesti.

Mielessäni rakentelen tatuointia sielustani. Kollaasia, jos niin haluat. Tällä hetkellä paloina partaterä, pelikortit teksteillä 3A07 (eli hieman sovellettuna "love") ja Edward Munchin taideteos Huuto. En tiedä mikä tuossa viimeisessä viehättää, mutta jostain syystä pystyn samaistumaan siihen hetkittäin.

Jottei ajatuksen virta katkeaisi, niin pakko vielä viimeisenä hengenvetona myöntää, että ilmeisesti kevät on tekemässä tuloaan, sillä ihastun päivittäin ihmisiin ja asioihin - vain se rakkaus uupuu.


"Everyone's looking at me
I'm running around in circles, baby
A quiet desperation's building higher
I've got to remember this is just a game"

Ota mut viereen ja pidä lujasti kii.
Ollaan ihan hiljaa.
Pelasta mut hymylläs, edes tämän kerran.
Vuoksesi sydämeni hetken lyö.

Kävellään yhdessä tai samaa matkaa.
Ilman sua on pimeää.
Minä olen tauti ja sä koko maailma.
Vain yksi katse ja vangiksi jäin.

Olen tunnollinen renttu. Maanantaista perjantaihin käy tie tunnollisesti välttämättömyyksien maahan. Pari "neuvoa antavaa" ehkä matkaan tarttuu ja piirun verran kokemusta karttuu, mutta se olkoon viimeinen naula arkkuun, jota arjeksi kutsun.

Saapuu viikonloppu. Ei kysymystäkään karkaako mopo. En kunnioita kehoani terveyden nimeen, en tee. Kahleet katkaisen ja ongelmani ratkaisen. Läpi humalten huuman, pääni sisällä huudan! Olen alkueläin - en enempää. Välitä en huomisesta ja kuolemallekin nauran. Itsesääli vain kaukainen juttu, itsetuho jo varsin tuttu.

En välitä huomisesta sen helvetin häivää - viikossani on vain kaksi päivää. Katu olkoon kotini ja pitimenä ryyni. Tervetuloa elämääni, suttura tai sanna. Anna mulle pusu, pejpe. Mä tahdon sua p...

...pjaah. Unohda koko juttu! Mä en oo sun frendi tai ees semituttu. Polttakaa jo kartta! Mä tunne kyllä tien. Call me periodical table, mr. Willing and Able.


"Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen"