dragonyard

Lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Syksy ei ole vielä ohi. Big Brother on suuri etiikan pohdiskeluun ohjaava. Ensimmäisenä mokuvuotena jossakin vaikkapa armeijan alokkaana, ekana yläasteen vuotena, ensimmäisenä jonakin. Hauskaa tarpeellista ja ennen kaikkea kuuluu tapoihin ja tavallaan siinä valmistaudutaan ja valmennetaan tulevaan. Se on ritti. Ollaan menossa kohti vaativampaa. Kun muistuttaa itseään siitä, mitä ihminen toiselle on, tulee eteen kysymys siitä, mitä HENA tekee. Se siis pitää hauskaa, ottaa tehtävänsä sananmukaisesti ja vie armoitettuun loppuun asti ja siis simputtaa, nöyryyttää ja huvittaa siinä samalla itseään ja arvelee samalla huvittavansa myös muita ja meitä katsojia. Hän tekee itselleen omasta mielestään palveluksen ja samalla unohtaa yhden tärkeän asian. Kun tehtävä loppuu on taas kohdattava nämä ihmiset. Koulukiusaajat, työpaikkakiusaajat ja yleensä kiusaajat. Kuulemme vuosien jälkeen tätä: "Kyllä ne tykkää siitä itsekin", "Ne osaa ottaa sen huumorilla", "Ajankulua ja hauskaa se on niillekin", "Itsehän ne sitä nynnyilylmällä kerääjävät", "Hauskaa olla pittää", "Jotain on tehtävä ajankuluksi", "Muut se aloitti, enkä uskaltanut itse olla ensimmäisenä lopettamassa". Voi kuinka rohkeaa! Kuuntelen vuosia sitten koulunsa lopettaneita, armeijassa olleita, työssään uupuneita ym. HENAn kaltaisia on ja toimivat samoin. Ilman empaattisuutta ja ilman kykyä tuntea toisen tunteita tai tunnistavat ne päin v....a. Ongelma on siinä, että kuinka tähän voi saada muutoksen. Ihminen ei itse sitä tajua. Kun ei asiaa alun alkaen hyväksy, salli tai siihen innosta, miksi enää jatkaa. Kun ulkopuolisten huomio katoaa katoaa "HENOjen" motivaatio. Sadistinen toiminta vaatii toimiakseen yleisön. BB yleisön, luokan, työpaikan. tms. Milloin SINÄ olet taas yleisönä, joka maksat "huomiollasi" toiminnan jatkumisen. Ajattelen vain...