"I don't know u anymore, I don't recognize ur face, pictures in frames changed and so has ur name--" tai jotain samaan suuntaan ainakin.. (Savage Gardenia..)
Eilen näin pitkästä aikaa lukiokavereita, niitä ihmisiä, jotka on ollu mulle viimoset viis vuotta rakkaimpia ja joiden kanssa hengannu ihan 24/7. Yhtäkkiä kuitenkin eilen päivällä mulle tuli tosi outo fiilis, kun höpöteltiin ekaks kaikki mesessä, tuntu, etten mä tunne niitä enää. Meillä ei oo mitään yhteistä..
Mun musamaku on täysin erilainen ku muiden, ne ei opiskele vaan työskentelee, nyt ne on kaikki löytäny parisuhteen, ku mä oon eronnu kihlatustani ja opiskelen sinkkuutta, ne on ihan eri maailmassa.. mä elän tällä hetkellä niin railakasti sinkun korkeakouluopiskelijan elämää ja oon niin kiinni siinä, ettei ne vaan voi ymmärtää sitä.
Illalla sit ku pääsin sinne, kaveri sattu tulee samaan aikaan bussipysäkille. Moikattiin joo, mutta sitten ei kumpikaan sanonutkaan mitään. Hiljasuuden vallitessa vaan käveltiin eteenpäin, kohti yhteistä määränpäätä. Hullua!
Illan aikana meinasin sit monta kertaa sortua kyyneliin, ei mulla ollut hauskaa enää, en jaksanut selittää niille kaikkea, mitä on kolmen viikon aikana tapahtunu. Tai oisinhan mä kertonu, mutta tuli sellanen olo, ettei ne jaksa kuunnella, ei niitä ehkä kiinnosta.. Ja miks kiinnostaiskaan, sehän on vaan sitä hetkeä, mitä mä elän. Ei se liity mitenkään niihin, muuta ku että mä oon yks niistä. Oon. Olin. En mä tiedä?
Voiko _YSTÄVISTÄ_ kasvaa erilleen kuukaudessa?!
