Oli tumma yö jonka valona oli vain hiljainen lumi joka satoi ensimmäisen kerran maahan tänä vuonna.
Lapsi oli karannut kotoa ja kulki nyt pimeässä. Hänen kotonaan oli tehty pahaa eikä viaton lapsi voinut tätä ymmärtää.
Miksi vanhemmat riiteli ja miksi isi löi? Lapsi halusi tietää vastauksen, muttei sitä saanut.
Ulkona oli kylmä eikä pikkuisella ollut, kuin sisä vaatteet ja pipo. Lapsi saapui sillan alle ja päätti istua.
Kun hän istui ensimmäinen kyynel vierähti poskelle ja jatkoi matkaa maahan.
Lapsi oli yksin ja peloissaan mielessään isoja kysymyksiä.
Pian lapsi nukahti yön kylmään syleilyyn mielessään ajatukset ilman valoa. Pian lapsi havahtui.
Sillalla oli nainen, joka istui kaiteella. Lapsi pelästyi ja alkoi kylmänkankeana juosta.
Lapsi törmäsi isompaan poikaan. Lapsen kyynelehtivät silmät loistivat pimeässä surullisina.
Poika polvistui lapsen eteen ja syleili tätä. Poika antoi lapselle takin ja hymyili. Yhdessä he lähtivät kävelemään siltaa pitkin.
Samaan aikaan nainen alkoi putoamaan sillalta. Poika vain peitti lapsen silmät ja jatkoi kävelyä.
Lapsella ei ollut enään kylmä. Hän tunsi lämpöä ja tiesi, että poika oli tullut hakemaan häntä.
Poika nosti lapsen syliin ja käveli eteenpäin. Lapsi nukahti eikä kukaan enään tiennyt illan tapahtumista.
Seuraavana päivänä lapsen ruumis löytyi sillan alta jäätyneenä ikuinen kyynel silmässä.
