Shadow_witch

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN LUKKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla. Siis vain yhdellä, ja sen jälkeen laita tämä omaan blogiisi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Kerran alkutalven aikaan kun tyttö pääsi koulusta tuli koulun pihalla seisovasta autosta ulos poikia...
Pojat ottivat tytön kyytiin väkisin puukolla uhaten...
Pojat ajoivat ja n.5km päässä kaupungista jossa ei ollut mitään pojat pysäyttivät auton ja heittivät tytön ulos...
Yksi pojista riuhtaisi tytön yläosan paljaaksi tyttö pisti vastaan ja häntä lyötiin...
Toinen poika riisui vyönsä ja köytti tytön käsistä puuhun...
Ensimmäinen poika alkoi kähmimään tytön rintoja ja maisteli niitä välillä...
samoin toinen...
kohmas riuhtaisi tytön housut alas että he pääsivät naimaan tyttöä kun tämä oli tehtu tytön housut nostettiin ylös...
yksi pojista riisui housunsa ja antoi kyrpänsä tytön eteen imettäväksi mutta kun tyttö pisti vastaan eikä ottanut sitä viilsi ensimmäinen poika tätä kaulaan uhaten tappaa tytön jossei tämä tottele...
Tyttö otti kyrvän vastahakoisesti suuhunsa ja alkoi imemään...
Vähän ajan päästä tyttö tunsi kuinka kulli alkoi sykkiä ja halusi sylkeä sen suustaan mutta tiesi sen niskoitteluksi eikä uskaltanut...
Kun tyttö sai lastit kurkkuun meinasi tämä oksentaa...
Poika huomasi tämän ja tähdensi että ne oli nieltävä...
Tyttö nieli kaiken itkien...
Sen jälkeen pojat muistivat että tämä neljäs ei ollut osallistunut ollenkaan ja painostivat nyt tätäkin...
Tyttö yritti sillä aikaa saada kätensä vapaiksi...
Mutta kun pojat huomasivat he irroittivat vyön heittivät tytön maahan ja potkivat tätä kunnes tyttö ei kyennyt nousemaan...
Tytön kengät ja housut otettiin pois ja tyttö nostettiin polvilleen...
Neljäs poika asettui tytön taakse ja työnsi kyrpänsä tytön pieneen peppuun...
Tyttö kiljui tuskasta...
Kun poika oli tyydyttynyt tyttö sai rojahtaa maahan...
Pojat keräsivät tytön tavarat ja heittivät ne takakonttiin...
Tyttö makasi maassa itkien...
Verta vuotavana...
Ja täysin häpäistynä...
Pojat polttivat vielä röökit karistaen aina tuhkat tytön päälle kunnes lähtivät jättäen tytön makaamaan...
Kun tyttö sai kerättyä itsensä tämä lähti kävelemään kotiin pelkät polvisukat jalassa...
Onneksi oli jo aika pimeää ettei moni nähnyt tyttöä...
Kun tyttö pääsi kotiin hän meni suihkuun ja istui sielä pari tuntia...
Kun tyttö pääsi suihkusta omaan huoneeseen tuli tytön äiti vasta kotiin eikä aavistanut mitään...
Sen yön tyttö itki...

Seuraavana päivänä tytön mennessä kouluun yksi pojista tönäisi tytön vessaan ja käski tämän ottaa suihin että saisi tavaransa takaisin...
Tyttö ei voinut muuta...

Tämän päivän jälkeen tyttö oli korkeassa kuumeessa monta päivää...

On kai aika päästää irti...

Kun sain olla sylissäsi,
kun sain nauraa,
kun pidit huolta ja suojelit,
kun lohdutit kun olin surullinen...
Ne ajat oli elämäni onnellisimpia...

Väliimme tuli vain este joka on näemmä mahdoton ylittää...

Olit rakas ystävä, jolle kerroin kaiken...
Olisin uhrannut elämäni puolestasi...

Olit hyvä ystäväni...
Nyt kai on aika päästää irti?
Löysit satuprinsessasi...

Enään en naura, en hymyile...
mutta toivon, ole sinä onnellinen...

Pyydän vain, että pidät muiston minusta sydämmessäsi...

Muistissani on kun aloitte tapella, säikähdin ja juoksin ulos tulit rappukäytävään en sanonut mitään, itkin vain...kukaan ei saanut minua reagoimaan mihinkään...mutta kun tulit en enään pelännyt...

unohdin kiittää...kiitos...nyt anteeksi...
luulin merkitseväni edes vähän enemmän...

mutta ei se mitään...
OLE ONNELLINEN...
en enään tuppaudu...

hyvästi stefu

Pilvien päälle rakennan pilvilinnan, johon ajatukseni karkaavat, kun niille ei anneta arvoa.
Pilvien päällä ne matkaavat minne tuuli vie. Aina niihin onnellisiin ja kauneimpiin muistoihin.
Niissä muistoissa sinäkin olet. Niissä muitstoissa sinä pysyt.
Kun sataa ja olen surullinen pilvi haihtuu. Linna putoaa.
Silloin aloitan rakentamisen uudestaan vankemmalle pilvelle.
Joskus se ei enään putoa.
Silloin olet iäksi lukittu sydämmeeni.

Poika seisoi ikkunan edessä veitsi kädessään. Hän katseli lintuja ja itki. Pienenä häntä kiusattiin tarhassa, vähän isompana koulussa. Hän oli se jota kaikki vihasivat. Meni hän minne vaan hänet oltaisiin mielellään hakattu katuojaan. Hän pääsi pian tuskallisten vuosien päästä pois yläasteelta ja ammatti kouluun. Hän ajatteli, että hän saisi uuden elämän. Kun hän ensimmäisenä päivänä astui uuteen elämäänsä hänestä säteili itsevarmuutta ja se huomattiin. Jo parin viikon jälkeen hänen itse varmuutensa haalistui ja hänet hakattiin. Kun hän makasi taas kerran ojassa hänen kuvitelmansa särkyi. Hän raahautui huoneeseensa meni laatikollensa ja otti veitsen esiin. Hän oli iskemässä veistä ranteeseen, mutta kuuli linnun laulua. Hän meni ikkunan ääreen ja näki kauniin linnun.Poika seisoi ikkunan edessä veitsi kädessään. Hän katseli lintuja ja itki. Linnut olivat kauniita ja sytyttivät poikaan pienen kipinän, jonka oli tarkoitus syttyä roihuksi. Veitsi putosi hänen kädestään ja hän päätti vielä yrittää. Nyt ensimmäisen kerran elämässään hän oli päättänyt, että ei luovuta. Hän meni nukkumaan illalla.Katsahti ikkunaan ja nukahti. Aamulla hän ei enään herännyt. Poika oli menehtynyt aivoverenvuotoon, joka oli tullut edellisenä päivänä tilanteessa, joka sai pojan melkein luovuttamaan. Hän ei silti luovuttanut. Ironista kyllä hän olisi kuollut joka tapauksessa. Nyt hän ei vain jättänyt jälkeensä kysymyksiä jotka olisivat antaneet epätoivoa jollekkin muulle. Hän kuoli arvokkaasti luovuttamatta. Vieläkin pimeässä kuulee kun poika itkee lohduttomuuttaan. Hän auttaa kiusattuja sytyttäen tulen heidänkin sydämmiinsä. Hän on jokaisen kiusatun kaunis lintu. Älä sinäkään luovuta!

Miksi kirjoittaa blogeja jos niitä ei kukaan lue...
Miksi polttaa tupakkaa jos siitä ei mitään hyödy?
kumpi pilaa terveyden?
Rakastan kirjoittamista, mutta vain omaksi iloksi
jos siitä joku muu hyötyy samalla niin kiva
kirjoitan tunteita helpottaakseni oloa
käydäkseni läpi elämääni omalla tavallani
se joka höpökirjoituksiani haluaa lukea se lukee...:)

Oli pimeää ja vuosin verta kävelin vain eteenpäin löytämättä ketään.
Minua oli puukotettu ilman syytä.
En tehnyt mitään väärää.
Tunsin kuinka tajuntani heikkeni kaaduin maahan.
Joku huusi.
Näin enkelin, joka polvistui eteeni kyynel silmässään.
...Kaunis!
Kuulin musiikkia ja silloin kaikki pimeni.
Avasin silmäni ja näin ympärilläni vain valkoista ja kirkasta valoa.
Silloin pimeni taas.
Kun taas avasin silmäni näin äitini.
Äiti itki.
En ollutkaan kuollut.
Upposin äidin lämpimään syliin.
Itkin.
Vierailu aika päättyi ja äidin täytyi lähteä.
En halunnut jäädä vain makaamaan.
Lähdin.
Kuljin pitkän käytävän toiseen päähän.
Ja livahdin ovesta.
Kadulla näin enkelin.
Hän katsahti minuun ja hymyili.
Putosin maahan.
Yritin huutaa häntä, mutten saanut ääntä.
Silti hän huomasi minut.
Enkeli käveli luokseni ja polvistui viereeni.
hänen hymynsä oli kaunis.
"Hyvä, että olet kunnossa"
Sitten hän lähti.
Tiesin, että hän oli tavallinen tyttö, mutta silti hän oli minun enkeli.
Näin hänet monet kerrat myöhemminkin.
Hänestä tuli ystäväni.
Mietin, hän ei koskaan enään itkenyt.

Taas lähdit...
kyynel vierähti poskeltani maahan...
olit jättänyt mieleeni ja sydämeeni aukon...
aukon, jota kukaan ei voinut täyttää...
vain aika auttaisi...
istuin yksin pimeässä, minne minut jätit...
katsoin taivasta ja itkin...
pelkäsin yksin pimeässä...
kaupungissa, jossa oloni ei ollut turvallinen...
liian paljon pahaa oli siellä tapahtunut...
tiesin että sinulla oli kiire...
liian kiire pois luotani...
ei...
vain kiire...

nousin ylös ja lähdin kotiin...
tiesin, että näkisin sinut taas...
olisit luonani uudestaan...
ja siinä turvattomassa kaupungissakin...
olisin turvassa sylissäsi...

Taas katsoin taivasta ja kuiskasin...
näkemiin...

Riitelimme taas. Juoksin kyyneleet silmissä ulos samalla huutaen jotain josta en olettanutkaan sinun ottavan selvää. Taas päivä joka päättyy meidän riitelyyn. Miksi? Saisinpa päivän ilman riitaa. Riitelemme nykyisin aina. Unohdimmeko rakkauden, vai peittyykö se jo vihaan? Haluisin vain auttaa, mutta työnnät minut pois. Olisi varmaan aika lopettaa. Mietin asioita, korkealla kalliolla istuen. Illalla soitin sinulle. Kerroin etten pysty enään, aloit itkeä, pyysit lopettamaan vitsailun. Kerroin olevani tosissani. Puhelu katkesi, enkä saanut enään yhteyttä. Menin nukkumaan tietämättömänä mistään. Päivällä riitamme jälkeen olit taas jumittunut pelaamaan, kuten aina, kun riitelemme. Mietit miksi itkin. Äitisi oli tullut komentamaan siivoamaan huonetta. Huusit äidillesi, paiskasit oven kiinni ja lukitsit. Sinua ei huvittanut kuunnella ketään. En tajunnut olit vain hämilläsi, muttet voinut näyttää sitä. Jäit katsomaan kuvaani. Sinullakin oli ikävä entiseen. Heräsit, kun kännykkäsi rupesi värisemään äänettömästi pöydällä. Olit nukahtanut joksikin aikaa. Soitin sinulle kertoen päätöksestäni. Kuulit äänestäni etten tehnyt sitä mielelläni. Huusit puhelimeen, kunnes tunsit silmäsi vetistyvän ja poskella rierivän kyyneleen joka tipahti pölyiselle lattialle. Viimeinen asia jonka sanoit oli ymmärrän. Suljit puhelimen. Siinä samassa kaaduit lattialle, tunsit itsesi voimattomaksi. Rauhoituit hieman, kiipesit sängylle ja aloit kaivaa laatikosta veistä. Työnsit sen ranteen läpi. Samassa havahduin tiesin ettei jokin ollut kohdallaan. Lähdin yöpaidassa juoksemaan luoksesi. Koputin oveen mutta kukaan ei avannut. Olit antanut minulle varaavaimen. Avasin oven ja juoksin suoraan huoneesi ovelle. Ovi oli lukossa, jyskytin ovea voimieni takaa, mutta et avannut. Oven alta rupesi valumaan verta. Hyppäsin kaikilla voimillani ovea päin niin että listasta lähti pala. Ovi avautui ja lensin viereesi lattialle. Kaikki oli ihan veressä. Konttasin lähemmäs sinua. En kyennyt kuin itkemään sylissäsi. Näin paperin palan pöydällä. Raahauduin sen luo. Se oli kirje. Kirje minulle ja siinä luki kuinka paljon minua rakastit. Kirje oli kirjoitettu verelläsi. Kaaduin maahan viereesi, otin veitsen kädestäsi ja iskin ranteeseeni. Olin aiheuttanut sinulle valtavat tuskat. Toivoin, että antaisit anteeksi. Puristin kirjettäsi rintaani vasten, maaten vierelläsi sinussa kiinni. Itkin, kun viimeisetkin veripisarat valuivat matolle sekoittuen vereesi.Olit viimeinen ajatuksissani.Tajusin viimein tosi rakkauden.