Shadow_witch

Riitelimme taas. Juoksin kyyneleet silmissä ulos samalla huutaen jotain josta en olettanutkaan sinun ottavan selvää. Taas päivä joka päättyy meidän riitelyyn. Miksi? Saisinpa päivän ilman riitaa. Riitelemme nykyisin aina. Unohdimmeko rakkauden, vai peittyykö se jo vihaan? Haluisin vain auttaa, mutta työnnät minut pois. Olisi varmaan aika lopettaa. Mietin asioita, korkealla kalliolla istuen. Illalla soitin sinulle. Kerroin etten pysty enään, aloit itkeä, pyysit lopettamaan vitsailun. Kerroin olevani tosissani. Puhelu katkesi, enkä saanut enään yhteyttä. Menin nukkumaan tietämättömänä mistään. Päivällä riitamme jälkeen olit taas jumittunut pelaamaan, kuten aina, kun riitelemme. Mietit miksi itkin. Äitisi oli tullut komentamaan siivoamaan huonetta. Huusit äidillesi, paiskasit oven kiinni ja lukitsit. Sinua ei huvittanut kuunnella ketään. En tajunnut olit vain hämilläsi, muttet voinut näyttää sitä. Jäit katsomaan kuvaani. Sinullakin oli ikävä entiseen. Heräsit, kun kännykkäsi rupesi värisemään äänettömästi pöydällä. Olit nukahtanut joksikin aikaa. Soitin sinulle kertoen päätöksestäni. Kuulit äänestäni etten tehnyt sitä mielelläni. Huusit puhelimeen, kunnes tunsit silmäsi vetistyvän ja poskella rierivän kyyneleen joka tipahti pölyiselle lattialle. Viimeinen asia jonka sanoit oli ymmärrän. Suljit puhelimen. Siinä samassa kaaduit lattialle, tunsit itsesi voimattomaksi. Rauhoituit hieman, kiipesit sängylle ja aloit kaivaa laatikosta veistä. Työnsit sen ranteen läpi. Samassa havahduin tiesin ettei jokin ollut kohdallaan. Lähdin yöpaidassa juoksemaan luoksesi. Koputin oveen mutta kukaan ei avannut. Olit antanut minulle varaavaimen. Avasin oven ja juoksin suoraan huoneesi ovelle. Ovi oli lukossa, jyskytin ovea voimieni takaa, mutta et avannut. Oven alta rupesi valumaan verta. Hyppäsin kaikilla voimillani ovea päin niin että listasta lähti pala. Ovi avautui ja lensin viereesi lattialle. Kaikki oli ihan veressä. Konttasin lähemmäs sinua. En kyennyt kuin itkemään sylissäsi. Näin paperin palan pöydällä. Raahauduin sen luo. Se oli kirje. Kirje minulle ja siinä luki kuinka paljon minua rakastit. Kirje oli kirjoitettu verelläsi. Kaaduin maahan viereesi, otin veitsen kädestäsi ja iskin ranteeseeni. Olin aiheuttanut sinulle valtavat tuskat. Toivoin, että antaisit anteeksi. Puristin kirjettäsi rintaani vasten, maaten vierelläsi sinussa kiinni. Itkin, kun viimeisetkin veripisarat valuivat matolle sekoittuen vereesi.Olit viimeinen ajatuksissani.Tajusin viimein tosi rakkauden.