On kai aika päästää irti...
Kun sain olla sylissäsi,
kun sain nauraa,
kun pidit huolta ja suojelit,
kun lohdutit kun olin surullinen...
Ne ajat oli elämäni onnellisimpia...
Väliimme tuli vain este joka on näemmä mahdoton ylittää...
Olit rakas ystävä, jolle kerroin kaiken...
Olisin uhrannut elämäni puolestasi...
Olit hyvä ystäväni...
Nyt kai on aika päästää irti?
Löysit satuprinsessasi...
Enään en naura, en hymyile...
mutta toivon, ole sinä onnellinen...
Pyydän vain, että pidät muiston minusta sydämmessäsi...
Muistissani on kun aloitte tapella, säikähdin ja juoksin ulos tulit rappukäytävään en sanonut mitään, itkin vain...kukaan ei saanut minua reagoimaan mihinkään...mutta kun tulit en enään pelännyt...
unohdin kiittää...kiitos...nyt anteeksi...
luulin merkitseväni edes vähän enemmän...
mutta ei se mitään...
OLE ONNELLINEN...
en enään tuppaudu...
hyvästi stefu
