Shadow_witch

Poika seisoi ikkunan edessä veitsi kädessään. Hän katseli lintuja ja itki. Pienenä häntä kiusattiin tarhassa, vähän isompana koulussa. Hän oli se jota kaikki vihasivat. Meni hän minne vaan hänet oltaisiin mielellään hakattu katuojaan. Hän pääsi pian tuskallisten vuosien päästä pois yläasteelta ja ammatti kouluun. Hän ajatteli, että hän saisi uuden elämän. Kun hän ensimmäisenä päivänä astui uuteen elämäänsä hänestä säteili itsevarmuutta ja se huomattiin. Jo parin viikon jälkeen hänen itse varmuutensa haalistui ja hänet hakattiin. Kun hän makasi taas kerran ojassa hänen kuvitelmansa särkyi. Hän raahautui huoneeseensa meni laatikollensa ja otti veitsen esiin. Hän oli iskemässä veistä ranteeseen, mutta kuuli linnun laulua. Hän meni ikkunan ääreen ja näki kauniin linnun.Poika seisoi ikkunan edessä veitsi kädessään. Hän katseli lintuja ja itki. Linnut olivat kauniita ja sytyttivät poikaan pienen kipinän, jonka oli tarkoitus syttyä roihuksi. Veitsi putosi hänen kädestään ja hän päätti vielä yrittää. Nyt ensimmäisen kerran elämässään hän oli päättänyt, että ei luovuta. Hän meni nukkumaan illalla.Katsahti ikkunaan ja nukahti. Aamulla hän ei enään herännyt. Poika oli menehtynyt aivoverenvuotoon, joka oli tullut edellisenä päivänä tilanteessa, joka sai pojan melkein luovuttamaan. Hän ei silti luovuttanut. Ironista kyllä hän olisi kuollut joka tapauksessa. Nyt hän ei vain jättänyt jälkeensä kysymyksiä jotka olisivat antaneet epätoivoa jollekkin muulle. Hän kuoli arvokkaasti luovuttamatta. Vieläkin pimeässä kuulee kun poika itkee lohduttomuuttaan. Hän auttaa kiusattuja sytyttäen tulen heidänkin sydämmiinsä. Hän on jokaisen kiusatun kaunis lintu. Älä sinäkään luovuta!