Söin just nauriin. Että tiedoks vaan :D Porukat tuli tänhän mökiltä. Tai talolta. Ko son semmonen kakskerroksinen talo. Isä peri sen papan veljeltä. Son muuten aivan ihanteellinen kuvauspaikka <3 Siis se möksä. Siin oli ennen yläkerrassa vaaleenpunanen seinä <3 nyt son valkonen, mutta onneks yks kohta siiton vieläki v.punanen <3 Niin ja sitte sielon koski/joki siin ihan 100m päässä ja kauheesti peltoja ja vanhoja latoja. Yläkerran ikkunasta näkyy aina auringonlasku <3 rakastan sitä paikkaa. Siiton Levillekki vain 25km. Eli pääsee millon vaan bilettään!!! Tosin. Mummi assuu 200m päässä ja serkut 400m päässä eli ei kovin isoja pippaloita sittekkään.
Tosta mun perustamasta klubista vielä.. Yritin tossa kattella just sisäänkirjautuneitten kuvia. Ei löytyny vielä tarpeeks hienoja :D Mut ihmiset liikkeelle, jos teillon tein mielestä hienoja ja taiteellisia kuvia. Ilmotelkaa ihan vapaasti vaan. Emmie pure. Ja muuten. Me, joilla sattuu nyt olemaan kuvien suhteen taiteellista silmää, emme ole täynnä itteemme. Meillä vaan sattuu oleen hienoja kuvia <3 Pakko itekki myöntää :D hoho.
Kuva voi olla kaunis ja taiteellinen monella tapaa. Se voi olla muoksittu tai ei-muoksittu. Se voi olla suunniteltu tai ei-suunniteltu. Monet mun kuvista on suunnittelemattomia. Hätäsesti räpsästyjä. Kuiteski niiston tullu hienoja, vaikka ite sanonki. x) Pakko sanoo, miten mie aloin kuvaileen. Keväällä 2004 isä osti ton mein kameran Canon ixus 400. Sillä otan kaikki kuvani. Läksin heti kuvaileen rannalle, ko paisto ihana ilta-aurinko. Otin kuvia ja huomasin, että minähän ossaan. :D Siittä asti oo kuvaillu. Onnistunu tai en. Nyt tuntuu siltä, että inspiraatio ois kavonnu. Mutta toivottavasti vain vähäksi aikaa. Minä rakastan sitä touhua <3 kuvailemista ja sitä lopputulosta jota kaikki ihastelee.